Kuinka paljon papereita ja allekirjoituksia tarvitaan, ennen kuin ihmiset ovat tyytyväisiä? Olen viimeisen viikon allekirjoittanut kaikenlaisia papereita. Välillä en oikein edes tajua, mistä on kyse. Eilen oli vapaapäivä, jonka aloitin juoksentelemalla erilaisissa toimistoissa harjoittelupaikan ohjaajani kanssa hankkimassa jotain papereita yms. Ei siinä mennyt kuin pari tuntia säätää kaikki. Ja vielä riittää säätämistä, koska ilmeisesti saksalaisten joku järjestelmä ei tunnista henkilöturvatunnustani. Mitä lie se sitten ikinä meinaakaan...
Toinen juttu, joka on pitänyt kertoa jo vähän aikaa on, että luxemburgilainen kaverini ilmoittautui suomen kielen kurssille. Joo, en minäkään tajua miksi. Kuulemma Suomi maana kiinnostaa ja kielikin on mielenkiintoista. Näin jopa oppikirjan ja kuinka kummallista onkaan lukea kirjaa, joka opettaa vieraskielisille suomea! Lupasin tietysti auttaa aina kun vain tarvitsee, vaikka ne jotka minut tuntevat, tietävät, ettei minun suomen kielen taidoillani vielä pitkälle päästä. Haluaisin käydä katsomassa niitä oppitunteja joku päivä, jos vain töiltäni pääsen. Olen aina halunnut tietää, millaista on opiskella suomea, jos sitä ei puhu äidinkielenään. Vielä hienompaa olisi kuulla, miltä suomi kuulostaa, jos sitä ei ymmärrä. Ikävä kyllä tämä ei ihan onnistu.
Joo ja kolmas juttu, mikä piti mainita : ilmottauduin mukaan "Mi casa es tu casa"-hommeliin. Se tarkoittaa sitä, että pääsee viettämään laatuaikaa saksalaisen perheen kanssa. Perheen kanssa tavataan niin usein kun itse halutaan ja tehdään kaikkia normaaleja perhejuttuja, kuten syödään päivällistä yhdessä tai käydään museossa tai muuta vastaavaa. Aluksi en halunnut mukaan, koska olen jo aikaisemmin asustellut viikon saksalaisessa perheessä. Kuitenkin international officesta pyydettiin, jos voisin lähteä mukaan, koska on perheitä, jotka mielellään tutustuisivat opiskelijaan pohjoisesta. Kuulostaa naurettavalta, kun sen noin sanoo. Lähdin kuitenkin sitten mukaan ja minulla on jo perhe, jonka nimeä en tietenkään vieläkään muista. Maanantaina 26.3 on ensimmäinen tapaaminen perheen kanssa. Silloin järjestetään kaikille "Mi casa es tu casa"-ihmisille yhteinen tapaaminen, jossa voi yhdessä muiden kanssa tutustua rauhassa omaan perheeseensä. Saas nähdä, mitä tästä tulee. Vähän jännittää etukäteen, koska kun olimme saksan ryhmän kanssa viikon Saksassa ja asuimme perheissä, oli kielimuuri välillä vähän liian suuri. Nyt kuitenkin olen asunut Saksassa jo melkein kuukauden ja ymmärrän paljon paremmin kuin viime kerralla. Puhuminenkin sujuu huomattavasti helpommin, kunhan vain ei pelkää virheitä. Pitää varmaan vaan oppia jotain Suomesta, että osaa kertoa, sitten kun kysytään. Välillä kuulee kyllä ihan ihmeellisiä kysymyksiä, joita ei ole ikinä edes ajatellut ja sitten muut ihmettelevät, miten en muka tiedä jos kerran olen Suomesta. Pitää muistaa, ettei pidä itselleen tuttuja asioita maailman laajuisina, niin ehkä se siitä. Ainakin saksan pitäisi parantua ja sitä tarvitaan.
Eipä kai tässä sitten muuta. Ulkona on nätti ilma, niin kun melkein joka päivä. Reilun tunnin päästä lähden kävelemään töihin ja illalla on pari paikkaa, missä pitäisi käydä, mutta katsotaan sitä sitten illalla. Bis später!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti