Stockholm?!

Koska jäljellä oli enää viikko Saksassa, niin sehän tietysti vietetään jossain muualla kun Nürnbergissä. Ja tietenkin kaikista mahdollisista paikoista Tukholmassa. Ei ole ensimmäinen kerta, kun mietin, että mitähän täällä oikein tapahtuu!! Mutta joo. Siis torstaina kavereitten kanssa lähdin suoraan töistä 21.39 junalla Müncheniin, jossa oli tarkoitus pyöriä ympyrää ennen kun pitäisi ottaa seuraava juna Memmingen-nimiselle lentokentälle noin tunnin päähän Münchenin keskustasta.

Ensiksi pyörittiin aikalailla hiljasessa kaupungissa ja lopulta päädyttiin rautatieasemalle oottelemaan. Saan taas lisätä muutamia asioita checked-listaan, kuten Münchenin Hauptbahnhofin lattialla aamuyöllä nukkuminen. Siitä on jopa olemassa kuvatodisteita. Lopulta seuraava juna lähti kohti Memmingeniä ja junanvaihtokin sujui hyvin puolinukuksissa olevilta ihmisiltä. Memmingenin juna-asemalla piti vielä odottaa jonkin aikaa bussia, joka vie meidät lentokentälle. Saimme ihme ja kumma kaikki kamat ja ihmiset hyvin koneeseen ja noin 17 tunnin matkustamisen jälkeen päästiin Tukholmaan asti.

Mutta siis Tukholma. Joo en tiedä kenen idea tämäkin oli. Taistelin viimeiseen asti ja hävisin pystypäin. Ja kyllähän se on nätti kaupunki ja ilmeisesti seura on kuitenkin se tärkein juttu. Vähän oli kyllä hämärä olo olla jotenkin niin hirveen lähellä omaa kotia ja nähdä tuttuja paikkoja ja ostaa kaupasta tuttuja tuotteita, joissa oli suomenkielinen seloste. Ja osasin jopa vähän ruotsiakin vielä! Ainakin hienosti vastailin muitten kysymyksiin ja osasin lukea mainoksia. Voi sitä ylpeyden määrää.

Tukholmassa oltiin kolmisen päivää ja kierreltiin ympäriinsä katselemassa paikkoja. Käytiin myös Vasa-museossa katsomassa sitä laivaa, jonka joku keksi upottaa heti satamaan. Sunnuntaina mentiin myös laiva-ajelulle. Kelit oli upeat ja hauskaa oli. Nämä ihmiset vaan on kyllä niin kummallisia, että se on ihan sama missä ollaan tai mitä tehdään, niin jotenkin jää hyvä maku suuhun.

Ja kavereitten puutteen kyllä huomasi sunnuntain ja maanantain välisenä yönä. Muut lensivät sunnuntai iltana Budapestiin, josta tulevat tiistaina takaisin Nürnbergiin. Minullapa on tiistaina töitä, joten sain viettää laatuaikaa keskenäni 10 tuntia Tukholman Skavsta-lentokentällä. Ei ole mitenkään hirveen iso kenttä ja koska olen muutenkin niin älyttömän lahjakas nukkumaan, niin ei hyvä elämä sitä tuskan määrää. Olen ollut nyt kolme viikkoa vaihtelevasti kipeänä ja totta kai olin ihan maassa viime yön ja palelin koko yön. Yritin nukkua, mitä oudoimmissa asennoissa ja paikoissa, mutta ei ole tätä ihmistä nukkumaan tarkoitettu. Kyllä se loputtomalta tuntuneen 10 tunnin jälkeen se kone nousi ja sain jopa nukkua vähän aikaa. Koko päivä menikin aikalailla matkusteluun takaisin päin ja torkahdellen milloin missäkin.

Jotain ne siellä ammuskeli..hirvee meteli

Vahdin vaihto

Ja siellä menee kaverit...

Neuschwanstein

Jo ennen Saksaan lähtöä halusin päästä käymään Alpeilla. Viime kerrasta on noin viisi vuotta ja silloisella reisulla kamera sanoi sopimuksensa irti, enkä saanut yhtäkään kuvaa koko matkasta. Vähän kyllä kiehui pään sisällä. Mutta koska nyt elämäni on kaikinpuolin ihanaa ja mahtavaa, pääsin näkemään rakkaat kivenmurikkani!

Eilen aamulla 10.02 lähti juna kohti Füsseniä, joka on pieni kaupunkiviritelmä Alppien juurella. Lähdin kolme kaverin kanssa ja tällä kertaa minä itse olin katsonut kaikki junat valmiiksi ja tiesin, missä pitää olla ja milloin. Ainakin näin teoriassa...Ensimmäinen pikkuongelma tuli jo heti ensimmäisessä junassa Müncheniin. Olimme ostaneet Bayern Ticketin, jolla 5 ihmistä saa matkustaa vapaasti julkisilla kulkuneuvoilla yhden päivän ajan. Ainakin teoriassa...Tämä lippuhan ei tietenkään ole voimassa ICE-junissa. Meidän onneksemme saimme maailman ihanimman konduktöörin, joka päästi meidät Müncheniin ilman lisämaksuja, vaikka yleensä matka maksaa noin 50€.

Münchenissä vaihdoimme paikallisjunaan, joka vei meidät Füsseniin. Voi sitä riemun määrää, kun näimme ensimmäisen vilauksen Alpeista! On ne vaan niin upeat, ettei mitään rajaa. Väsymys katosi samantien, emmekä malttaneet enää istua aloillamme vaan kävelimme ympäri junaa. Lopulta pääsimme ulos ja saimme kauniin näkymän suurista värikkäistä taloista suuria Alppeja vasten. Vaihdoimme kulkuneuvon bussiin, jolla pääsisimme lähemmäs vuoren rinnettä. Ensimmäisen bussin jälkeen oli vuorossa toinen bussi, joka veisi meidät aivan Neuschwansteinin linnan lähelle. Kyseinen linna on kuuluisa Disney-linnan esikuva, jossa kuningas Ludwig II:n asumus. Bussista päästyämme kävelimme Marienbrückelle, josta on kuulemma parhaat näkymät linnalle. Ja olihan näkymä upea. Keskellä kaikke vuoriviritelmän päällä seisoo sinivalkoinen linna, jonka alapuolella avautuu näkymä Füssenin kaupunkiin. Reunoilla seisovat vuoret ja sillan alla kohisee koski. En suosittele kyllä korkeanpaikankammoisille. Sen  verran ylhäällä ollaan muutaman puuparrun päällä.

Ja kuten jo sainoin, tämä näkymä on kuulemma parhain. Koska meille ei mikään riitä lähdimme kipuamaan vähän ylemmäs. Näimme kyltin, joka selitti jotain turhaa kuolemanvaarasta ja sen takana miehen, joka seisoskeli jyrkänteen reunalla kameransa kanssa. Pysähdyimme hetkeksi, vilkaisimme toisiamme ja kipusimme aidan yli. Ja se oli paras näkymä! Linna näkyi hieman yläviistosta ja kun vähän käänsi päätään näkyi myös takana olevat Alpit lumihuippuineen. Ja ennen kuin äiti repii pelihousunsa: ei se paikka oikeasti edes ole vaarallinen, jos osaa yhtään käyttää järkeään ja pitää silmänsä auki! Istuskelimme paikalla jonkin aikaa ja otimme paljon upeita valokuvia.

Seikkailun jälkeen laskeuduimme vähän alemmas ja kävelimme linnan luokse ja saimme siitäkin muutamia hienoja kuvia. Kaikilla alkoi kuitenkin jo olla nälkä, joten suuntasimme takaisin bussille. Paikalla oli järjetön määrä ihmisiä, eivätkä kaikki mahtuneet samaan bussikyytiin. Meidän onneksemme olimme viimeiset bussin päässeet ja jäimme ihan suuren etuikkunan eteen kasvot ajosuuntaan päin. Olo oli kuin vuoristoradassa! Teki mieli huutaa, että kovempaa, mutta ehkä kaikkien turvallisuuden vuoksi hiljainen vauhti kiemuraisella jyrkänteelle rakennetulla tiellä on ihan hyvä juttu. Alas päästyämme menimme syömään ja sitten katsastimme Alpseen, eli ihanan sinisen järven Alppien juurella.

Reilun 200 kuvan jälkeen piti jo lähteä suuntaamaan kohti Füssenin keskustaa, ettei myöhästytty junasta. Eipä pelkoa siitä, kun ei sitä junaa kuulemma tulekaan joidenkin tietöiden takia. No saimmepas mukavan bussikyydin lähimmälle asemalle, jossa junamme jo meitä odottelikin.Ja bussi oli oikein hyvä juttu, koska sieltä näki vielä viimeiset upeat näkymät Alpeille ja sai jopa ihan hyviä kuvia, vaikka bussi tärisikin ja kurvaili aikamoista vauhtia. Lopulta pääsimme junaan ja takaisin Nürnbergiin. Nyt on "to do"-lista lyhentynyt aikalailla ja se on ihan hyvä ottaen huomioon, että ensi viikon perjantaina pitäisi lentää kotiin. Vielä kuitenkin riittä tekemistä ja pitääkin taas juosta. Bis später!

Hyvin siinä pysyi, kun otti puusta tukea.

Dokumentationszentrum & Tiergarten

Kun maanantaina työporukan kokouksessa alettiin puhua lokuun jutuista, aloin minä tehdä "to do" -listaa. Nürnberg-aika loppuu vajaan kolmen viikon päästä, enkä ikinä muista tehdä kaikkea, jos en kirjoita asioita ylös. Koska olen ihminen, joka haluaa kaiken pois alta mahdollisimman nopeasti, aloin käydä listaani läpi.

Menimme Petran kanssa tiistaina ennen töitäni käymään Dokumentationszentrumissa, joka on colosseumin näköinen iso rakennus. Rakennuksessa on sisällä näyttely Hitlerin aikaisesta Nürnbergistä. Koska Nürnberg oli Hitlerin mielestä Saksan saksalaisin kaupunki, on näyttely hyvin kattava ja mielenkiintoinen. Se koostuu erilaisista asiakirjoista, valokuvista ja videoleikkeistä. Mukaansa saa ihme vempaimen, josta voi kuunnella lisätietoja eri tapahtumista ja saada todella hyvän käsityksen Nürnbergin tärkeydestä toisen maailmansodan tapahtumissa. Ja koska koko näyttely kertoo natsi-ajasta, ei se ole mitään hirveän helppoa nieltävää. Erilaiset inhottavat valokuvat ja silminnäkijöiden kertomukset saavat veren kiehahtamaan. Pikku hiljaa se lapsenomainen usko aikuisten ihmisten järkevyyteen ja oikeudenmukaisuuteen alkaa kadota ja tilalle tulee epäusko ja ärtymys. Kaikesta huolimatta näyttely oli hyvä kokemus ja herätti kyllä kiihkeää keskustelua. Ehkäpä tässä vielä joskus opitaan ja aletaan elää ihmisiksi ihan kaikki.

Ahdistavaa...

Ainoa ahdistava kuva, joka ei suututtanut: syypäitä hirtettyinä...

Natsien takia kuolleita

Niitähän riitti. Kuulemma, jos kaikki oltais laitettu jonoon, olisi jonolla ollut pituutta jotain 5km

Ja koska eilinen oli hieman ahdistava päivä, piti tänään mennä vastapainoksi eläintarhaan. Olen koko ajan puhunut täällä eläintarhaan menosta ja vihdoin näin viime tingassa sain jopa vierailun aikaiseksi. Menin eläintarhaan aikalailla suoraan töistä kaverini Claudinen kanssa j meidän onneksemme koko aikana ei satanut. Viime eläintarha vierailusta on minulla jo aikaa, ehkä jopa 10 vuotta. Ja voi sitä innostuksen määrää, kun minut päästää puistoon, joka on täynnä outoja eläimiä ja etenkin kun tiesin, että jossain vastaan tulisi jääkarhuja! I was so happy!! Ja kuinka kauniita voi jotkut eläimet ollakaan? Niin ja kirahvit on aika kivoja...mutta ei ne silti jääkarhuja voita.

Kivahrii!

Se oli iloinen

Maailman hämmentävin nahka näillä tyypeillä

<3

Hedwig!

Se ei varsinaisesti ollut eläintarhan asukki...

Ja nyt juhlimaan kavereitten synttäreitä! Onneksi huomenna on vapaa päivä...