Eilen lähdin sitten vihdoin valloittamaan Saksaa. Odotin koko ajan paniikkia ja kyllä se sitten tulikin. Matkalla Helsinki-Vantaan lentokentälle kun ajeltiin, niin pari kilometriä aikaisemmin alkoi tuntua siltä, että voitais ihan hyvin kääntyä vaan takaisin. No, ei käännytty ja täällä ollaan. Lensin ensimmäistä kertaa yksin ja vaihdon kanssa. Lennot meni hyvin ja Düsseldorfista Nürnbergiin vieressä istui suomalainen mies, joka tuntee jonkun opettajan Mamkista. Melko pieni maailma.
Vastassa oli Nürnbergin yliopistossa opiskeleva Kerstin, joka vei minut asunnolle. Ja mitä olisikaan matka ilman pientä säätämistä. Lentokentän parkkipaikalla kuulin äänen, joka kuulosti ihan siltä kun oisi avaimet tippunut maahan. Yritin katsella siinä auton ympärillä, mutta mitään ei näkyny. Sanoin sitten vielä Kerstinillekin, että kuulosti ihan kun oisi avaimet tippunut maahan, mutta tarkistettuaan taskunsa todettiin, ettei ne ainkaan hänen olleet. Lähdettiin sitten ajelemaan kohti asuntoa. Olin saanut Kerstiniltä muovitaskun, jossa oli joitain papereita ja sitten Kerstin sanoikin, että muovitaskussa on myös avaimet siihen asuntoon. Minähän sitten yritin niitä sieltä kaivaa ja sanoin, että taitaa ne aivamet kyllä oleilla tällä hetkellä Nürnbergin lentokentällä. Noh, ei siinä sitten mitään. Käännyttiin takaisin avaimia hakemaan ja meidän onneksi oli jo aika myöhä ilta, niin siellä ne avaimet lojui parkkipaikalla. Loppumatka menikin sitten ilman ongelmia.
Asunto, jossa oleskelen on yliopiston asunto vieraileville luennoitsijoille. Tällä hetkellä asustelen täällä yksin, mutta kuulemma torstaina on pari muutakin tulossa yhdeksi yöksi, jonka jälkeen saan taas koko paikan itselleni. Tämä on siis soluasunto, jossa on kolme huonetta. Yhteinen keittiö, vessa, kylpyhuone ja kodinhoitohuone. Paikka on aika iso kokonaisuudessaan ja ihan mukava. Ainut ongelma on, että täällä on ihan idiootit lukot ovissa, joiden kanssa pitää tapella.Harjoittelin oman oveni sulkemista jonkun aikaa ja se onnistuu jo ihan hyvin. Ulko-oven kanssa on vielä ongelmia, mutta eiköhän se tässä kolmen kuukauden aikana helpotu.
Tänään on ensimmäinen kokonainen päivä. Heräsin ihan liian aikaisin enkä saanut nukuttua enempää. Aloin sitten hääräilemään kaikenlaista. Kiva juttu on, että tässä huoneessa on pieni televisio. Huono juttu on, että jokaikinen ohjelma pitää dubata saksaksi. Eikä ongelma ole se, että en ymmärrä kaikkea, mutta voi elämä! Eksyin kanavalle, jossa tuli The Big Bang Theory ja sen katsominen saksaksi dubattuna on vaan jotain niin hirveää. Kaikki tutut äänet on muuttunut ja samalla henkilöiden luonteista on häipynyt suuri osa. Onneksi on kolme kuukautta aikaa totutella...ja aina on Internet.
