München

Kuinka ihanaa on kävellä aamulla ennen yhdeksää ulkona ainoastaan toppi ja lahkeista käärityt farkut päällä? Täällä on nyt kesä. Ulkona on reilusti yli kaksikymmentä astetta, useasti jopa melkein kolmekymmentä ja luonto vihertää. Laitoin jopa ensimmäistä kertaa aurinkorasvaa ja ah se tuoksu! On jo ollut ikävä.
Tänään oli järjestetty päivän matka Müncheniin ja keli suosi todenteolla. Välillä oli jopa ihan liian kuuma. Juna lähti aamulla vähän yhdeksän jälkeen ja se oli tupaten täynnä ihmisiä. Seisoin yli tunnin täydessä junassa ja odotin, että olisimme vihdoin perillä.

Perillä meitä odotti jälleen kerran opastettu kierros ympäri kaupunkia. Tällä kertaa oppaana oli suhteellisen normaali, mitä nyt vähän pirtsakka, vanhempi saksalaisnainen. Kierros meni melko nopeasti ja olen taas muutamia asioita viisampi, kuin aamulla herätessäni. Kierroksen jälkeen halusimme nousta uuden kaupungintalon torniin ja nähdä kuulemma upean näkymän, joka kattaa suuren osan kaupungista ja kaukana takana siintävät Alpit. Mutta koska mikään ei ole ikinä täydellistä, oli joku idiootti saksalainen päättänyt, että tämäpäs torni onkin aina vaan arkipäivinä auki ja lauantaina, jolloin kaikki ihmiset tietenkin ovat vain kotonaan, suljettu. Noh, ei siinä mitään...kuka nyt mitään tyhmiä Alppeja olisikaan halunnut nähdä? Kyllä pulkkamäki kotona on ihan tarpeeksi huima.

Lähdimmekin sitten kohti baijerilaisille tyypillistä biergartenia, joka on periaatteessa iso puutarha, jossa voi ostaa juomia, lähinnä olutta, ja mahdollisesti myös ruokaa. Jossain paikoissa asiakkaat tuovat omat ruoat ja ostavat vain juomat. Koska ilma oli upea, oli koko paikka täynnä ihmisiä. Ruoka oli hyvää ja kuulemma olutkin. Ruokailun jälkeen lähdimme katsastamaan Münchenin Frühlingsfestin, joka on samankaltainen tapahtuma kuin täällä Nürnbergissä Volksfest. Matkalla kuljimme ison puistoalueen läpi, jonka keskellä virtasi joki. Joen vesi virtasi hyvin nopeasti ja oli hassun vihertävänsinisen väristä. Ihmiset uivat jääkylmässä vedessä ja jotkut jopa surffasivat kuohuissa. Alue oli todella kaunis ja täynnä auringosta nauttivia ihmisiä. Festari alueella olimme reilun tunnin, jonka aikana kävimme parissa laitteessa pyörimässä.

Lähdimme hyvissä ajoin rautatieasemalle, jotta saisimme istumapaikat kotimatkaa varten. Tänään oli Bayern Münchenin peli Stuttgartia vastaan, joten kaikki ihmiset koko Baijerissa olivat liikkeellä. Pääsimme ajoissa asemalle ja ehdin jopa ostamaan postikortin, jossa oli juuri se ihana maisema, jonka joku pöljä saksalainen minulta eväsi. Odottelimme junaan...joka päätti tulla puoli tuntia myöhässä ja siihen mennessä kaikki muutkin odottelivat junaan ja saimme taas seistä. Eipä siinä mitään. Juna oli tukahduttavan kuuma ja jalat olivat kipeät. Kaikki haaveilivat suihkusta ruoasta ja siinä olikin ihan tarpeeksi jutun aihetta kotimatkalle. Kaiken kaikiaan hyvin onnistunut matka, enkä edes palanut. Huomiseksi on luvattu myös upeaa keliä. Alkupäivästä menen lelumuseoon ja iltapäivällä menemme isolla porukalla istuskelemaan puistoon. Toivottavasti sielläkin alkaa kevät voittaa tai voi olla, ettei minua näykään viiden viikon kuluttua, vaan jään tänne paistattelemaan. Bis bald!!

Jotain islantilaista arkkitehtuuria

Biergarten

Kiinalainen torni

Ich liebe mein Leben

Se tunne, kun ei osaa sanoa mitään ja tuntuu, että räjähtää, koska on vaan niin älyttömän onnellinen. Säälittävät yritykset selittää vieraalla kielellä, miltä tuntuu ja miksi nauru ei lopu. Lapsenomaisia ihmisiä, jotka ottavat kaiken irti kaikesta ja elävät hetkessä. Niistä on täydellinen viikonloppu tehty.
Nürnbergin Volksfest oli täällä enää vain tämän viikonlopun, joten menimme lauantaina koko päiväksi pyörimään alueelle. Ja voi sitä naurun määrää ja niitä outoja juttuja, kun tällaisen porukan päästää ajelemaan huvipuistolaitteilla! Ensinnäkin laitteet olivat huikeita ja sen lisäksi jos vieressä istuu mexicolainen poika, joka huutaa kurkku suorana paniikissa, ei voi muuta kuin nauraa kyyneleet poskilla. Ihmiset vain olivat niin yksinkertaisen onnellisia ja huvipuisto ihan yhtä ihana ja täydellinen, kuin aina lapsena.

Illalla menimme tähän astisista juhlista parhaimpiin. Koulumme yhdessä suuressa ruokalassa oli järjestetty bileet koko koululle. Musiikki oli täydellistä, paikka oli täynnä laulavia ja tanssivia ihmisiä. Tunnelma oli täydellinen ja se tosiasia, että seuraavana aamuna piti poikkeuksellisesti olla töissä 9.30, ei käynyt edes mielessä. Ketään ei väsyttänyt ja niitä juhlia olisi voitu jatkaa, vaikka kuinka pitkään.

Lopulta kuitenkin lähdin nukkumaan huimat neljän tunnin yöunet, jotta jaksaisin työskennellä seuraavana päivänä yhdeksän tuntia. Eikä edes tehnyt tiukkaa! Heräsin virkeänä ennen herätyskelloa ja lähdin kohti Nürnberg spielt! -tapahtumaa, joka järjestettiin yhteistyönä monien eri nuorisotalojen ynnä muiden kanssa. Nürnberg spielt! on vuosittainen kulttuuritapahtuma lapsille ja nuorille. Tapahtuma koostuu erilaisista aktiviteeteista, jotka pääasiassa ovat askartelupianoitteisia. Nuorisotalo, jossa olimme vilisi lapsista ja päivä oli tosi mukava ja sain uusia kavereita ja pärjäsin hyvin saksalla koko päivän.

Töiden jälkeen ehdin mennä asunnolleni pariksi tunniksi, joiden jälkeen lähdin kavereideni kanssa katsomaan Volksfestin ilotulitusta. Ennen ilotulitusta ajelimme suuressa maailmanpyörässä. Oli jo ilta ja pimeää ja kaikki näytti todella upealta yläilmoista. Maailmanpyörän jälkeen menimme lempilaitteeseemme, joka on suuri keinu joka keinuu hirveää vauhtia ja pyörii. Keinumisen jälkeen huomasin, että alkaa pikku hiljaa univelat verottaa, koska nauroin kyyneleet poskilla asioille, jotka eivät edes olleet yhtään hauskoja. Kaverit vain katsoivat minua ihmeissään, kun en pystynyt selittämään, mikä on niin hirveän hauskaa. Mutta täytyy sanoa, että se tunne, kun nauraa täysillä pitkään ja mahaan sattuu, eikä henki kulje, on ehkä yksi maailman parhaista.

Se mikä tästä viikonlopusta teki huikean, oli ilotulitus. Pari kaveriani halusivat mennä Linnanmäen Raketin kaltaiseen laitteeseen ja puhuivat minut ympäri tulemaan heidän kanssaan. Jono oli pitkä ja ilotulitukset ehtivät alkaa kun jonotimme. Meidän onneksemme olimme kuitenkin vähän muiden ihmisten yläpuolella ja näkymä oli upea. Raketit olivat isoja ja kauniita. Yhtäkkiä pääsimmekin laitteeseen!!! Saimme Samin ja Edwinin kanssa parhaat paikat ja suoran näkymän ilotulitusta kohti. En osaa edes kuvailla, kuinka upeaa oli istua yläilmoissa tuijottamassa järjettömän upeaa ilotulitusta! En osannu edes jännitää laitteessa yhtään ja tippuminen alas päin ties kuinka monta kertaa, ei tuntunut missään. Me kolme vain tuijotimme suut auki näkymää ja hymyillimme hölmön näköisinä kykenemättöminä sanomaan mitään järkevää. En tule ikinä unohtamaan ilotulituksen loppuhuipennusta, jota katselin monen kymmenen metrin korkeudesta tyhjän päällä istuen. Hetki oli vain niin täydellinen ja olimme niin älyttömän onnellisia. Tämän takia sitä eletään!

Ice Queens + Polarbearland

Keskiviikkona 11.4 sain vieraan Suomesta. Tai no vieras saattaa olla vähän väärä sana, koska illalla kymmenen jälkeen lentokentältä haettiin siskoa, joka riehuisi mukana viikon verran. Vastoin kaikkia odotuksiani siskoni onnistui pääsemään Nürnbergin lentokentälle, vaikka joutui vaihtamaan konetta Münchenissä ja lentelemään ihan yksin. Onneksi onnistui, koska viikko oli aikalailla täydellinen.

Minulla on töistä aina yksi arkivapaa joka viikko ja olin pyytänyt torstain 12.4 vapaaksi, ettei siskoni joutuisi heti olemaan yksin ventovieraassa kaupungissa. Vaikka lennot olivat menneet hyvin, en viitsinyt kokeilla onneani. Torstai käytettiin kaupungilla kiertelyyn ja paikkojen katseluun. Illalla menimme käymään kavereideni kanssa Nürnbergin Volksfestissa. Volksfest on vajaan kuukauden mittainen juhlahommeli, jossa suuri alue peittyy kaikenlaisiin telttoihin, kojuihin ja huvipuistolaitteisiin. Volksfestissä vierailee suuri määrä kaikenikäisiä ihmisiä. Menimme käymään juhlapaikalla illalla, jolloin oli jo piemää ja näkymä oli todella kaunis. Kaikki huvipuistolaitteet oli valaistu ja ihmisiä riitti tungokseen asti. Ympärillä tuoksui erilaiset ruoat ja herkut ja kokeilimme jopa paria huvipuistolaitetta.

Kevät!!

 Perjantaina minulla oli töitä, joten jätin siskoni oman onnensa nojaan. Oli lasten pääsiäisloman viimeinen päivä ja meillä oli ohjelmassa puutarhatöitä. Minulle se tarkoitti kahden tunnin haravointia ja pihan siistimistä. Miedän onneksemme aurinko paistoi koko päivän ja hommia pystyi tekemään t-paita päällä. Pääsin töistä viideltä, jonka jälkeen menimme taas kaupungille kiertelemään. Myöhemmin illalla lähdimme käymään kulbilla muutamien ystävieni kanssa, jotta siskoni näkisi myös vähän Saksan yöelämää.

Joku outo kouluprojekti, joka tunnetaan nimellä The Dancing Pencil

 Lauantaina emme tehnee mitään ihmeellistä. Kävelimme kaupungilla, söimme hienot jätksiannokset ja illalla menimme hetkeksi yhden opiskelijan asunnolle muiden kanssa. Sunnutaina lähdimme käymään uudestaan Volksfestissa ja pyörimme yhdessä laitteessa toistamiseen. Ikävä kyllä alkoi sataa, joten lähdimme syömään kaupungille. Sunnuntai illalla emme menneet mihinkään, vaan vietimme aikaa ihan kahdestaan. Kuuntelimme musiikkia, pelasimme korttia ja menimme kävelylle. Kävelimme paikoissa, joissa en ollut itsekään vielä käynyt, mutta eipä eksytty. Ihmeen hyvin aika kuluu korttipelejä pelatessa ja hölmöille jutuille nauraessa.

Maanantaina minulla oli ensimmäinen normaali työpäivä pariin viikkoon. Menin töihin kymmeneksi ja jätin siskoni nukkumaan. Aamupäivä meni työporukan kokouksessa, jossa käytiin läpi kaikki mahdollinen lähitulevaisuudesta ensi lokakuuhun. Iltapäivällä siskoni tuli käymään työpaikallani, eivätkä lapset meinanneet millään ymmärtää, ettei auta, vaikka puhuisi kuinka selkeää saksaa, jos siskoni ei ole opiskellut kieltä päivääkään. Kielimuuri ei näyttänyt haittaavan, vaan siskostani tuli päivän ihmetyksen aihe. Myös professorini yliopistolta tuli käymään ja juttelemaan minun ja harjoitteluohjaajani kanssa. Keskustelu käytiin saksaksi, joten kaikkea en ymmärtänyt, mutta ilmeisesti hyvin on mennyt. Illalla menimme auttamaan kavereitani tekemään australialaisia ruokia seuraavan illalla Australian Nightiä varten. Eipä kokkailusta voi oikein muuta sanoa, kuin, että ilmeisesti mexicolaiset tietävät parhaiten myös silloin, kun kyseessä on jokin toinen maa kuin Mexico...

Tiistai oli viimeinen päivä, jonka olin myös pyytänyt vapaaksi. Päivä meni tuliaisia ja äidin synttärilahjaa etsiessä. Yllättävän vaikeaa hommaa jopa tämän kokoisessa kaupungissa. Illalla menimme jo mainitsemaani Australian Nigthiin oppimaan Australiasta ja maistelemaan edellisenä iltana väsäämiämme ruokia. Paikalle oli ilmestynyt melko paljon yliopiston porukkaa ja tunnelma oli mukava. Myöhemmin lähdimme pienemmällä porukalla istuskelemaan mukavaan ravintola-kahvila-baariin, jossa juttelimme myöhään yöhön. Lopulta oli kuitenkin pakko lähteä nukkumaan, koska aamulla oli herätys 4.30. Siskoni lento takaisin Suomeen lähti 6.30 Saksan aikaa ja lentokentälle matkustelimme metrolla. Saatoin siskoni lentokentälle, hoidimme check in:in ja painuin sen jälkeen vielä muutamaksi tunniksi nukkumaan. Tänään pitäisi vielä mennä töihin 13.15 ja tällä hetkellä tuntuu jopa ihan levänneeltä. Vähän on hassua olla taas yksin säätämässä, mutta eipä tässä ole enää kun vajaa seitsemän viikkoa ja lennän itsekin takaisin kotiin. Pitää koittaa tehdä niistä viikoista muistamisen arvoiset!

Praha, Prag, Prague

Pääsiäisloma on ohi ja se käytettiin kyllä kunnolla hyödyksi. Lähidmme 11 hengen porukalla neljäksi päiväksi Prahaan katselemaan paikkoja. Perjantai aamuna kello 6.00 lähti juna kohti Prahaa. Juna ei muistuttanut yhtään niitä normaaleja Vr:n junia joihin olen tottunut, vaan ennemminkin Harry Potter-junaa kabinetteineen. Sehän ei meitä haitannut, vaan ryhdyimme vauhdilla valtaamaan paria kabinettia itsellemme, jotta saisimme edes vähän levätä. Prahaan mennessä porukka lähinnä keskittyi nukkumiseen niin hyvin kuin liikeellä olevassa junassa kummallisissa asennoissa nyt ikinä sitten pystyykään. Jouduimme vaihtamaan junaan kaksi kertaa, vaikka alunperin tiedossamme oli vain yksi vaihto. Pääsimme kuitenkin lopulta perille ja väsymyksestä huolimatta olimme heti valmiita lähtemään liikeelle.

Perjantai käytettiin vapaaseen kiertelyyn. Päivän kiersimme ympäriinsä ja sitten menimme lepäilemään ennen kuin piti lähteä tutustumaan Prahan yöelämään. Lepäily tuokiosta tuli vähän odotettua pidempi, koska kaikki vain nukahtivat ja nukkuivat melkein kolme tuntia, ennen kuin pääsimme taas liikkeelle. Lauantaina menimme opastetulle city tourille ja pääsimme katselemaan paikkoja. Oppaana oli australialainen naisen perässä Prahaan eksynyt mies, joka on taatusti maailman hauskin turistiopas, eikä se ulkonäkökään hirveästi haitannut. Keli ei ollut paras mahdollinen, koska aina välillä sateli vettä ja tuuli oli ikävä. Saimme kuitenkin paljon hyviä kuvia ja kuulimme mielenkiintoisia tarinoita. Sunnuntaina halusimme osallistua opastetulle linnakierrokselle, jossa pääsee tutustumaan Prahan linnan alueeseen. Ennen kierrosta haahuilimme keskustassa ja alkoi sataa lunta. Ei mitään pientä lumiviritelmää tai rakeita, vaan ihan kunnon lunta. Kaikki muut olivat innosta soikeina, mutta minua tämä sade ei mitenkään erityisemmin innostanut. Asiaan voi tietysti vaikuttaa se, etten ole kotoisin Mexicosta tai Australiasta ja näen lunta joka vuosi ja usein enemmän kuin tarpeeksi. Onneksi lumisade loppui ennen kierrosta ja jäljelle jäi vain jäätävän kylmä tuuli. Tunsin itseni kyllä niin extreme-seikkailijaksi kun hytisin koko kierroksen ajan, hampaat kalisivat ja liikkuminen tuntui kankealta, mutta jatkoi silti eteenpäin ja selvisin hengissä. Linna oli korkean vuoren päällä, joten näkymät koko Prahaan olivat upeita. Kyllä niiden takia kannatti jäätyä.

Maanantaina lähdettiin takaisin kohti Nürnbergiä, mutta juna lähti vasta 17.07. Ennen sitä ehdittiin hyvin siivota ja pakata, hukata ja löytää avaimia, hermostua ja nauraa. Hostellilta lähdimme tavaroidemme kanssa syömään ja sitten vielä vähän kävelemään ja katselemaan paikkoja. Ja kuten arvata saattaa, sää oli upea. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja uskalsimme jopa vähän vähentää vaatteita. Otimme viimeisistä hetkistä kaiken irti auringossa paistatellen ja söimme mahamme täyteen torilta ostetuilla herkuilla. Ja mitä olisi matka ilman viime hetken säätöjä? Porukkamme jakaantui, koska kaikki halusivat tehdä vähän omia juttuja. Sovimme näkevämme torilla hyvissä ajoin, jotta ehdimme kävellä rautatieasemalla. Kaikki kyllä saapuivat ajoissa, mutta sitten jotenkin kummasti osa katosi, yksi oli ollut omillaan koko päivän, eikä hänellä ollut puhelinta, asema löytyi, mutta juna ei ja muuta mukavaa. Jotenkin kummasti junan lähtiessä istuimme kaikki vaunuissa, eikä kukaan tai mitään jäänyt jälkeen. Matka meni nopeasti ja pääsin jopa suhteellisen ajoissa nukkumaan. Kokonaisuudessaan matka oli todella mukava ja ymmärrän kyllä ihmisten puheet Prahan kauneudesta. Ehkäpä vielä eksyn takaisin katselemaan kaupunkia.

Tori

Pullamainen juttu

Astronominen kello. Tasatunnein nuket heilu ja kilkutti, hirveä tungos katsomassa showta.

Maalia, haalareita, sotkua

Eilen Jugendhaus Gostissa ryhdyttiin tuumasta toimeen. Nuorisotalon isoimman huoneen keskellä on kaksi pylvästä, joista toinen oli vielä valkoinen. Kukaan ei tykännyt valkoisesta pylväästä töröttämässä keskellä muuten värikästä tilaa. Eilen asiaan tuli muutos, kun otimme pensselit kauniisiin käsiimme.

Aamulla 10.00 alkoi työpäiväni työporukan kokouksella, jonka jälkeen aloimme maalailemaan lasten kanssa. Saimme päällemme maalausvaatteet ja näytimme kaikki oikein hehkeiltä. Oli ihana pitää tosi pitkästä aikaa lappuhaalareita, koska viimeisestä kerrasta on aikaa jo varmaan melkein kymmenen vuotta. Ja meidän onneksemme käytössä oli vanhoja vaatteita, koska hetken kuluttua kaikki olivat kiitettettävästi maalin peitossa. Hauskaa oli ja pylväskin saatiin valmiiksi. Ja täytyy sanoa, että olen aika ylpeä meistä.

Nina & Alex

Angelica, Alex & Steffan

Angelica & Lorenzo

Antonio

Steffi, Antonio & Alex

 En voinut ottaa kuvaa valmiista tolpasta, koska akku loppui. Lupaan kuitenkin laittaa kuvan tänne jossain vaiheessa, kunhan vain saan aikaiseksi ottaa sellaisen.

Huomenna alkaa 4 päivän pääsiäisloma ja sen vietän Prahassa 9 muun kanssa. Juna lähtee aamulla kello 6.00 ja toivon, että myös vähemmän täsmälliset ystäväni eksyvät ajoissa paikalle. Matkasta tulee taatusti upea! Frohe Ostern vaan kaikille ja syökää liikaa suklaamunia!

Mädchen übernachtung

Levottomia juttuja, myöhäinen kellonaika, hyvää ruokaa ja yöllisiä kävelyitä. Mitä muuta tarvitaan hyvin valvottuun yöhön? Tyttöjen yökyläily alkoi eilen illalla kello kuusi ja vihdoin kahdeksan aikaan pääsimme aloittamaan ohjelman. Ensimmäiseksi aloitimme kokkaamisen. Menu koostui alku-, pää- ja jälkiruoasta. Alkuruoaksi tehtiin kasviskeittoa, pääruokana oli pizzaa ja jälkkärinä suomalaisten tervetuliaisena kaura-omenapaistosta vaniliajäätelön kanssa. Jotta mikään ei olisi liian yksinkertaista, jaoimme porukan kolmeen ryhmään ja rajoitimme ihmisten tekemisiä. Nina, yksi ohjaajista, antoi tytöille laput, joissa kerrottiin heitä rajoittava tekijä. Kaksi tytöistä saivat toimia normaalisti, mutta lopuilla oli kaikenlaisia rajoitteita, kuten sokeutta, vain yhden käden käytön salliminen ja kaksi oli jopa sidottu toisiinsa kiinni. Itsehän pystyin tekemään kaikkea, mutta välillät tuntui kuitenkin, että olin ainut, jolla oli rajoite. Tämä ah niin ihana rajoitteenihan on tietenkin aina niin ihana saksan kieli, jolla yritin neuvoa kahta tyttöä auttamaan minua. Kaikesta huolimatta onnistuimme kaikki hyvin ja ruoka maistui kaikille.

Ruokailun jälkeen pelailimme vähän aikaa ulkona ja sitten lähdimme läheiseen puistoon. Kello oli noin 23.00 ja kaikkialla oli melko hiljaista, meitä tietenkään lukuunottamatta. Puistossa tytöille annettiin jonkinlaiset soihdut, joiden valossa sitten juteltiin ja pyörittiin eräänlaisessa nuorille tarkoitetussa leikkipuistossa. Olimme ulkona noin pari tuntia höpötellen ja vain ollen. Puisto ja ympäristö olivat ihan hiljaisia ja pimeitä. Ainoa valon ja äänen lähde olimme me. Olisin voinut olla puistossa ja vain keinua koko yön, mutta ikävä kyllä vähän ennen yhtä piti lähteä takaisin nuorisotalolle.

Seuraavana ohjelmassa oli elokuva, joka tietenkin oli dubattu saksaksi. Ja kiitos kaiken sähläämisen ja myöhäisen kellonajan, en ymmärtänyt mistään mitään. Lopulta kyllästyin yrittämään ja halusin vain nukkumaan.
Tänään aamulla heräilimme yhdeksän aikoihin ja sinne ne jäivät tekemään aamupalaa, kun minulle tuli lähtö. Kello 10.15 minun piti olla professori Unbehaunin toimistossa oppimassa saksalaisesta sosiaalityöstä. Taisin näyttää hieman väsyneeltä, kun professori oli hieman huvittunut ja varmisti vähän väliä, että olin vielä mukana. Hauskinta oli, kun hän huomasi päälläni olevan t-paidan. Ylläni oli läksiäislahjaksi saamani Karvinen-t-paita, jossa Karvinen näyttää hyvin viileältä räppärivaatteet päällään ja paidassa lukee teksti "Do I look like I care?". Oli siinä naurussa pitelemistä, kun professori meni hetkeksi ihan hiljaiseksi lukiessaan paidassani olevan tekstin. Luettuaan hän vilkaisi minua ja tuijotin vain tyynesti takaisin. Mietin, että olisikohan pitänyt sanoa, että kyllä minua oikeasti kiinnostaa. Enpä sanonut, mutta hyvin mies jatkoi juttuaan.

 Loppu päivä onkin sitten vapaata ja huomenna päästään maalaamaan. En oikein ole vielä perillä, mitä maalataan, mutta ilmeisesti itse rakennusta ainakin jostain päin. Sitä odotellessa ja aurinkoisesta päivästä nauttien.