Eislauf um Mitternacht

Eilen oli hyvä päivä. Oikeastaan aivan mahtava jos totta puhutaan. Olin töissä yli kymmenen tuntia, mutta se ei tuntunut missään ja olisin voinut jatkaa vaikka kuinka pitkään. Ensin oli tavallinen työpäivä 13.15-21.30. Perjantain vuoksi kaikki oli jotenkin rennompaa. Etenkin kun lapsilla ja nuorilla alkoi kahden viikon pääsiäisloma. Joo-o...ei meillä vaan mitään kahden viikon pääsiäislomia ole Suomessa. Toisaalta täällä kesälomat alkaa vasta joskus heinäkuun lopulla, että ehkä voin luopua kahdesta viikosta keväällä ja pitää koko kesän lomaa.

Anyways, normaalit kahdeksan tuntia kuluivat hirveän nopeasti nauraessa ja pelejä pelaillessa. Jotenkin ensimmäistä kertaa kunnolla harjoittelun alettua tuntui, että nyt olen mukana porukassa. En ole enää joku outo suomalainen tyttö, joka yrittää mongertaa saksaa, vaan selkeästi osa jotain isoa porukkaa. Vähän kuin osa isoa outoa perhettä. I was so happy! Vitsailimme ja nauroimme mahat kipeinä. Ja kyllä, saksaksi koko ajan! Alan vihdoin päästä jyvälle tästä kielestä. Ja ilokseni huomasin, että lapset tulevat yhä useammin pyytämään apua minulta, vaikka joku tutummista ja saksankielen taitoisemmista ohjaajista olisi lähettyvillä. He myös ovat vihdoin tajunneet hidastaa sitä puheen tempoa, kun haluavat, että ymmärrän mistä on kyse.

Se hetki, kun tajusin, että tulevaisuuden ammattini voi hyvinkin olla yksi maailman parhaista, oli kun lähdimme luistelemaan kello 21.45. Jugendhaus Gost järjestää välillä nuorille Mitternachtsports-tapahtumia. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikenlaisia urheilujuttuja tapahtuu myöhään, usein keskiyön paikkeilla. Tällä kertaa tarjolla oli luistelua Nürnbergin jäähallilla. Lähdimme muutaman hengen porukalla seikkailemaan U-bahnilla ja S-bahnilla. Ja niin kuin usein sanotaa, on matkustaminen usein määränpäätä tärkeämpää. Kyllä ihmisistä vähän huomasi, että väsyttää, mutta nauru vain väritti mukavasti matkaa.

Hallilla saimme vuokrata luistimet panttia vastaan. Ah, kuinka ihanaa oli luistella hokkareilla pitkästä aikaa. Minä kun luulin, että reilun kahdeksan vuoden luistelu kaunoluistimilla olisi saanut tottumaan, mutta ei. Pitkästä aikaa ei tuntunut siltä, että kaatuu ihan minä hetkenä hyvänsä. Olisi vain pitänyt pitää oma päänsä ja jatkaa hokkareilla luistelua...
Luistelu sujui kaikilta todella hyvin ja kaikki pysyivät pystyssä. Kaikilla oli mukavaa ja hallissa oli paljon porukaa muistakin nuorisotaloista. Kotimatka oli tulomatkaa levottomampi, eikä kukaan enää tajunnut ketään. Olin iloisesti yllättynyt, kun poika, joka ei oikeastaan ikinä puhu minulle, alkoi höpöttää junassa. Ei haitannut, vaikka en tajunnut sanaakaan, koska hän puhui tarkoituksella liian nopeasti ja hyvin epäselvästi. Vastasin vain suomeksi ja kaikki taas nauroivat.

Päivä oli älyttömän onnistunut, enkä malta odottaa ensi viikkoa. Seuraavan parin viikon ajan meillä on tiedossa erityisjuttuja loman takia. Esimerkiksi maanantaina on Mädchen übernachtung, eli tyttöjen yökylä-hommeli. Tiedossa on kokkailua, elokuvaa, pelejä ja kaikennäköistä seikkailua. Nyt pitää enää ladata akkuja, että jaksaa riehua koko yön.

Aleaha & Sabine

Sabine & Nina

Sabine, Eric & Ignazio

Nina, Eric & Ignazio

Nürnberg Arena

Ein Monat! (und Mi casa es tu casa)

Tänään on kuukausi siitä, kun saavuin Saksaan. Hämmentävää, koska ei tunnu yhtään siltä, että olisi mennyt jo kuukausi. Koko ajan on jotain tekemistä ja uusia juttuja. Koko ajan olen menossa ja tekemässä, yksin tai muiden kanssa. Ajan kulumisen huomaa kuitenkin parista asiasta. Ensimmäinen on se, että tiedän nykyään, missä olen, eikä tarvitse pelätä eksymistä. (Huom! Tämä pätee vain silloin kun olen yksin...muiden kanssa eksytään koko ajan). Toinen selkeä merkki on, että puhun jo aika hyvin saksaa ja ymmärrän vielä paremmin. Kaikki sujuu jotenkin omalla painollaan, enkä kumma kyllä stressaa hirveästi mistään. Täällä ollessa on jotenkin hirveän kaukana kaikesta muusta. Tuntuu välillä kuin muuta maailmaa ei olisi olemassa lainkaan. On vain minä, Nürnberg ja läjäpäin hämmentäviä ihmisiä. Työt sujuu hyvin ja vapaa-ajalla riittää tekemistä. Ainut miinus on, että nukkuminen on toissijaista. Mutta kuten ollaan monta kertaa juteltu kavereiden kanssa, olen täällä vain kolme kuukautta ja sen jälkeen minulla on aikaa nukkua, vaikka koko kesä. Vielä ja enää kymmenisen viikkoa, joista aion nauttia täysillä.

Toinen asia, josta piti kertoa on eilinen "Mi casa es tu casa"-tapaaminen.  Eilen seitsemältä illalla international club järjesti "Mi casa es tu casa"-juttuun osallistuneille perheille ja ulkomaalaisille opiskelijoille ensimmäisen yhteistapaamisen. Tapaaminen järjestettiin ESG:n huoneistossa noin kymmenen minuutin kävelymatkan päässä minun asunnostani. ESG on joku evankelinen opiskelija hommeli. Paikalla oli ehkä noin kymmenen perhettä ja vähän enemmän vaihto-oppilaita. Tapasin oman perheeni, joka kumma kyllä koostuu yhdestä ainoasta henkilöstä, niin kuin aika monella muullakin. Tapasin siis Daniel Rudolph, joka työskentelee Georg-Simon-Ohm Hochschulessa (koulu, jonka kautta olen täällä) ja tekee jotain, josta en saanut mitään käsitystä. Kaverini Claudine Luxemburgista oli sijoitettu oman yhden hengen perheensä kanssa samaan pöytään meidän kanssamme. Ilta oli todella mukava ja keskustelu käytiin melkolailla saksaksi, josta olen tietysti äärettömän ylpeä. Tämä tilanne muistuttaa minua parin vuoden takaisesta Saksan reissusta Neustadtiin, jossa asuin viikon saksalaisen perheen luona. Tämä johtuu siitä, että taas kerran minä puhun paremmin saksaa, kuin Daniel englantia. Tällä kertaa paniikki ei kuitenkaan ole niin suuri, koska tiedän pystyväni tähän. Seuraavasta tapaamisesta ei ole vielä tietoa, mutta luultavasti keksimme tehdä jotain lähiaikoina.

Nyt kuitenkin pitää mennä tekemään ruokaa, että ehdin syödä ennen kuin lähden töihin. Viimeksi olen ollut töissä perjantaina ja kolmen päivän tauko tuntuu hassulta. Ehkä saan suuni auki tänään myös töissä ja päivästä tulee hyvä. We´ll see. Tschüss!

Blockseminar

Luokka täynnä saksaa puhuvia ihmisiä ja professori, joka kertoo nuorisotyöstä ja sen kiemuroista saksaksi. Saksaksi esitettyjä kysymyksiä ja haparoivia vastauksia. Sellanen oli tämä aamupäivä kun osallistuin Blockseminaariin. Niitä seminaareja järjestetään kolme minun täällä ollessani ja minun täytyy osallistua niihin. Lyhykäisyydessään se meinaa sitä, että kolmena maanantaina töiden sijasta menen kouluun oppimaan saksalaisen nuorisotyön periaatteita ja lakihommeleita. Tunnin pidetään saksaksi ja kaikki puhuvat saksaa ja minä yritän parhaani mukaan seurata ja osallistua keskusteluun. Porukka vaikuttaa ihan mukavalta ja professorikin on kiva. Aika hyvin ymmärrän, mistä on kyse ja sain jopa puhuttua useampia lauseita tänään koko luokan kuullen. Pienet sille!!

Illalla on "Mi casa es tu casa"-tapaaminen seitsemältä, jolloin tapaa oman saksalaisen perheeni. Toivottavasti perhe on mukava ja löydämme yhteistä aikaa tehdä jotain kivaa. Nyt kuitenkin aurinko paistaa liian mukavasti, joten painun ulos. Bis später!

`s Baggers & Grilling

Se "lapsi karkkikaupassa"-tunne pääsi eilen yllättämään todenteolla, kun mentiin pienellä kaveriporukalla syömään ravintolaan. ´s Baggers-ravintola ei ole ihan normaali ravintola, vaan ravintola, jossa melkein kaikki on automatisoitu. Tämä tarkoittaa sitä, että ruokaa ei tilata tarjoilijalta, eikä tarjoilija tuo annoksia pöytään. Ruoka-annokset tilataan kosketusnäyttöltä valiten ja ruoka tulee pöytään pitkin eräänlaista liukumäkiviritelmää pitkin.

Yksi mexicolaisita kavereistani oli kuullut ravintolasta jo ennen Saksaan tuloaan ja on puhunut sinne menemisestä jo pitkään, joten päätimme lähteä katsastamaan paikan tänä viikonloppuna. Ja koska kyseessä oli meidän oma sekalainen porukkamme, ei mihinkään meneminen ole yksinkertaista. Kaikki olivat innoissaan lähdössä, mutta kenelläkään ei ollut mitään käsitystä, missä ravintola sijaitsee. Nokkelana poikana Carlos oli ottanut selvää, että ravintolaan pitäisi päästä yhdellä bussilla, joka vie meidät suoraan Fürthiin. Fürth on oma pieni kaupungin kaltainen paikkansa aivan Nürnbergin laitamilla ja tavallaan siksi osa Nürnbergiä. Meidän onneksemme näin oli, koska ilmaisilla Fahrkarte-lipuillamme voimme matkustaa mihin tahansa Nürnbergin ja Fürthin välillä, joten kenenkään ei tarvinnut maksaa matkustelusta.

Ensimmäinen ongelma oli löytää bussiasema, jolta lähtisi pitkän matkan busseja. Löysimme bussiaseman ja siellä sitten etsimme bussia numero 28, jolla pääsisimme perille. Lopulta kaksi saksaa puhuvaa tyttöä menivät kysymään, mistä tällainen bussi lähtee. Hetken kuluttua he tulivat takaisin ja sanoivat, ettei sellaista bussia ole olemassakaan. No ei siinä mitään, metrolla pääsee aina.

Pääsimme Fürthiin ja sieltä otimme bussin, jolla pääsimme ravintolan viereen. Lopulta pääsimme sisään ravintolaan, emmekä myöhästyneet kuin 10 minuuttia varauksemme alusta. Sisällä kaikki näytti joltain avaruuslaitokselta kummallisine väreineen ja härveleineen. Vähän tuli kieltämättä sellainen olo, että vitsailevatko nämä ihmiset. Istuimme ympyrän muotoiseen pöytään, jonka keskellä kökötti iso metallihässäkkä ja meillä on kaki tietokoneen ruutua, joista saimme tilata ruokamme. Jo tämä sai hermostuneita naurunpyrähdyksiä aikaan, mutta kunnolla kaikki innostuivat vasta kun ensimmäinen ruoka-annos liukui liukumäkeään alas pienessä kattilassa, josta törötti tähtisädetikku. Sädehtivä ruoka-annos, on siis tungettuna pieneen kattilaan, josta sen saa itse ottaa lautaselle, joita löytyy pöydän keskellä olevasta hökkelistä.
Ruoka oli hyvää ja ravintola älyttömän hauska. Tulipahan sekin kokeiltua.

`s Baggers

Juoma saapui liukumäkeä.

Kortti, joka tungettiin tietokoneeseen tilatessa.

Ruokapöytä

Ruoka-annoksissa oli tarrat, josta näki mitä tuli tilattua.

Tietokone, jolla tilaus tehtiin.

Ruoka-annos.

Kattilan patakintaat. Ehkä söpöimmät ikinä.

Tänään oli kaunis ilma ja ihmiset päätti, että nyt mennään grillaamaan. Ja kuten olen maininnut aikaisemminkin, niin tällä porukalla mikään ei onnistu ensimmäisellä kerralla. Puisto, johon olimme matkalla on aika kaukana useimpien opiskelijoiden asunnoista. Paras keino päästä perille oli mennä raitiovaunulla, jonka jälkeen pääsisimme bussilla aivan puiston viereen. Niin ainakin oli tarkoitus käydä. Olisimme joutuneet odottamaan bussia puoli tuntia, joten päätimme lähteä kävelemään, koska tiesimmehän suunnilleen, mihin päin oltiin menossa. Note to myself: ÄLÄ IKINÄ LÄHDE HAAHUILEMAAN, JOS ET TIEDÄ VARMAKSI! Päädyimme haahuilemaan melkein kaksi tuntia tietämättä mihin päin oltiin menossa ja ylipäätään, että missä ihmeessä oikein olimme. Lopulta onneksi pääsimme perille ja kaikilla oli oikein kivaa. Aurinko paistoi ja ruoka oli hyvää. Vähän kieltämättä ärsytti, kun lähtiessämme takaisin tajusimme, että raitovaunupysäkki, jolla jäimme oli muutaman minuutin matkan päässä grillailupaikastamme. Että kävelimme sitten ihan turhaan parin tunnin lenkin puiston toiseen päähän, vaikka olisimme päässeet grillaamaan kaksi tuntia aikaisemmin, jos joku olisi tajunnut ottaa kartan mukaan. Note to myself: KARTTA MUKAAN! AINA!!!

Papiere, Papiere und noch mehr Papiere

Kuinka paljon papereita ja allekirjoituksia tarvitaan, ennen kuin ihmiset ovat tyytyväisiä? Olen viimeisen viikon allekirjoittanut kaikenlaisia papereita. Välillä en oikein edes tajua, mistä on kyse. Eilen oli vapaapäivä, jonka aloitin juoksentelemalla erilaisissa toimistoissa harjoittelupaikan ohjaajani kanssa hankkimassa jotain papereita yms. Ei siinä mennyt kuin pari tuntia säätää kaikki. Ja vielä riittää säätämistä, koska ilmeisesti saksalaisten joku järjestelmä ei tunnista henkilöturvatunnustani. Mitä lie se sitten ikinä meinaakaan...

Toinen juttu, joka on pitänyt kertoa jo vähän aikaa on, että luxemburgilainen kaverini ilmoittautui suomen kielen kurssille. Joo, en minäkään tajua miksi. Kuulemma Suomi maana kiinnostaa ja kielikin on mielenkiintoista. Näin jopa oppikirjan ja kuinka kummallista onkaan lukea kirjaa, joka opettaa vieraskielisille suomea! Lupasin tietysti auttaa aina kun vain tarvitsee, vaikka ne jotka minut tuntevat, tietävät, ettei minun suomen kielen taidoillani vielä pitkälle päästä. Haluaisin käydä katsomassa niitä oppitunteja joku päivä, jos vain töiltäni pääsen. Olen aina halunnut tietää, millaista on opiskella suomea, jos sitä ei puhu äidinkielenään. Vielä hienompaa olisi kuulla, miltä suomi kuulostaa, jos sitä ei ymmärrä. Ikävä kyllä tämä ei ihan onnistu.

Joo ja kolmas juttu, mikä piti mainita : ilmottauduin mukaan "Mi casa es tu casa"-hommeliin. Se tarkoittaa sitä, että pääsee viettämään laatuaikaa saksalaisen perheen kanssa. Perheen kanssa tavataan niin usein kun itse halutaan ja tehdään kaikkia normaaleja  perhejuttuja, kuten syödään päivällistä yhdessä tai käydään museossa tai muuta vastaavaa. Aluksi en halunnut mukaan, koska olen jo aikaisemmin asustellut viikon saksalaisessa perheessä. Kuitenkin international officesta pyydettiin, jos voisin lähteä mukaan, koska on perheitä, jotka mielellään tutustuisivat opiskelijaan pohjoisesta. Kuulostaa naurettavalta, kun sen noin sanoo. Lähdin kuitenkin sitten mukaan ja minulla on jo perhe, jonka nimeä en tietenkään vieläkään muista. Maanantaina 26.3 on ensimmäinen tapaaminen perheen kanssa. Silloin järjestetään kaikille "Mi casa es tu casa"-ihmisille yhteinen tapaaminen, jossa voi yhdessä muiden kanssa tutustua rauhassa omaan perheeseensä. Saas nähdä, mitä tästä tulee. Vähän jännittää etukäteen, koska kun olimme saksan ryhmän kanssa viikon Saksassa ja asuimme perheissä, oli kielimuuri välillä vähän liian suuri. Nyt kuitenkin olen asunut Saksassa jo melkein kuukauden ja ymmärrän paljon paremmin kuin viime kerralla. Puhuminenkin sujuu huomattavasti helpommin, kunhan vain ei pelkää virheitä. Pitää varmaan vaan oppia jotain Suomesta, että osaa kertoa, sitten kun kysytään. Välillä kuulee kyllä ihan ihmeellisiä kysymyksiä, joita ei ole ikinä edes ajatellut ja sitten muut ihmettelevät, miten en muka tiedä jos kerran olen Suomesta. Pitää muistaa, ettei pidä itselleen tuttuja asioita maailman laajuisina, niin ehkä se siitä. Ainakin saksan pitäisi parantua ja sitä tarvitaan.

Eipä kai tässä sitten muuta. Ulkona on nätti ilma, niin kun melkein joka päivä. Reilun tunnin päästä lähden kävelemään töihin ja illalla on pari paikkaa, missä pitäisi käydä, mutta katsotaan sitä sitten illalla. Bis später!

Gestern hatte ich einen guten Tag

Joo, elikkäs eilen oli kiva päivä. Menin töihin 9.30 ja pääsin 18.00. Meillä oli aamulla lasten varjoteatterisysteemi, joten paikka kuhisi sellasia polvenkorkuisia pikku ihmisiä. Puoli kahden aikaan talo täyttyi vähän vanhemmista lapsista, jotka tulivat tekemään läksyjään.

Miksi päivä sitten oli niin hyvä? Ei aavistustakaan. Aamulla olisin voinut vannoa, että päivästä olisi tullut hirveä. Meinasin myöhästyä töistä, koska ensin lähdin hirveällä kiireellä ilman puhelinta, joten jouduin hakemaan sen. Sitten pääsin taas vauhtiin ja tajusin jossain vaiheessa, että työpaikan avaimet ovat edelleen pöydällä omassa asunnossani. No, takaisin sitten taas. Nyt oli jo niin kiire, etten voinut enää kävellä töihin. Se ärsytti, koska ulkona oli ihana auringonpaiste ja täydellinen ilma kävelylenkille. Kiirehdin sitten metrolle ja toivoin, että niitä menisi jotenkin järkevästi, että ehtisin töihin ajoissa.

Pääsin lopulta hyvissä ajoin töihin ja kuulin muilta työntekijöiltä, että olisin ihan hyvin voinut tulla myöhemmin. Päädyin vain hymyilemään ja tasailemaan hengitystäni hirveän kiirehdinnän jälkeen. Teatteri hässäkän jälkeen pidimme henkilökunnan kokouksen, jossa käytiin tulevan viikon juttuja läpi. Varmasti oli hyvä kokous, minä vaan en ymmärtänyt mitään siitä saksan kielisestä mölinästä. Vähän kieltämättä iski epätoivo, kun meille esiteltiin uutta lukkosysteemiä, jolla estetään asiattomien yölliset seikkailut. Koko ajan mietin vain, että taatusti pääsevät sisään, kun en tajua mitään.

Kaiken tämän jälkeen päivä kuitenkin lähti uuteen nousuun. Sain uusia kavereita lapsista ja jopa halauksen tytöltä, jolle en ollut sanonut sanaakaan kertaakaan. Me myös leivoimme tuulihattuja...siis päädyimme lopulta sulattamaan valmistuulihattuja ja dippaamaan niitä sulatettuun suklaaseen. Sain välillä jopa suuni auki ja vitsailin lasten kanssa saksaksi. Iltapäivä oli täynnä hälinää ja kaikki naureskelivat. Ja kun lopulta kello tuli kuusi ja lähdin pois, aamuisen turhautumisen tilalla oli iloisia ihmisiä ja itsekin tunsin oloni hyväksi ja iloiseksi. Toivottavasti tänään on edes hieman samankaltainen päivä. Ainakin sää on ihana ja jos lähden nyt, niin ehdin hyvin kävellä kaikessa rauhassa, ilman hoppua. Auf Wiedersehen!

Welcome brunch & city tour Nürnberg

Kello 11 saatiin valmiiksi katettu brunssi keskustassa. Brunssi oli tarkoitettu kansainvälisille opiskelijoille, saksalaisille buddyille ja kaikille yliopiston opiskelijoille, jotka vaan ovat kiinnostuneet kansainvälisistä jutuista. Paikalle ilmestyi ihmeen paljon ihmisiä eilisestä St. Patrickin päivästä huolimatta. Tarjolla oli sämpylöitä, brezeleitä, hilloja, suklaalevitettä, jugurtteja, vanukkaita, hedelmäsalaattia, leikkeleitä ja kalaa. Tietysti myös juomia oli kaikennäköisiä. Enää ei harmita, etten päässyt joululomalla laivalle. Söimme yhdessä noin puolitoista tuntia rupatellen kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä. Syöminkien jälkeen lähdettiin opastetulle kaupunkikierrokselle.

Oppaana oli nuori mies, joka oli Bambergin oppaan tavoin hyvin kummallinen tapaus. Ehkä se on vain se tapa, jolla saksalaiset puhuvat englantia, mutta voi sitä riemun määrää, kun mies sai höpöttää kaupungin historiaa noin pari tuntia. Ihan kuin koko maailman hienoin juttu olisi selittää ventovieraille vanhojen rakennusten tarinoita ja vieläpä vieraalla kielellä. Hyvä puoli oli, että opastettu kierros oli englanniksi, eikä kenenkään tarvinut arvailla, mistä puhuttiin.

Kerrankin onni suosi, kun ei satanut, vaikka oli luvattu sadetta koko päiväksi. Kierros alkoi Nürnbergin linnalta, joka on ties kuinka vanha. Hienoja rakennuksia, mutta harmitti, kun ei päästy sisälle katselemaan.

Pia, Sam & Carlos

Shalini

Näkymää linnalta.

Sisäpihan portti.

Linnalta lähdettiin kiertelemään Vanhan kaupunkiin. Meille kerrottiin juttuja tärkeistä taitelijoista, tärkeistä päättäjistä ja esimerkiksi Hitleristä. Nürnberg on ollut natsien juhlien pitopaikka ja täällä on myös tietysti pidetty kuuluisat Nürnbergin oikeudenkäynnit, jossa tuomittiin natsi-sotilaita. Paljon oli oppaalla asiaa, koska Nürnbergin historia ulottuu aina Rooman valtakunnan aikaan. Meille näytettiin tärkeitä maamerkkejä ja pääsimme jopa käymään Lorenzkirchessä, joka on aivan Nürnbergin keskustaa. Näin myös monta taloa, joista jokaiseen muuttaisin ihan mielelläni.

Frauenkirche

Lorenzkirche

Joku tosi kuuluisa juttu, jossa arkkienekeli Gabriel ilmestyy Marialle.

Kierroksen jälkeen mentiin pienellä porukalla mexicolaiseen Chillies-nimiseen ravintolaan. Vaikka tietenkin, koska meillä oli mexicolaisia mukana, niin kuultiin noin sata kertaa, että ruoka on vaan "wannabe" mexicolaista. Eipä näyttäny kyllä syöntiä haittaavan, kun lautaset tyhjeni hujauksessa...

Regensburg

Eilen suoraan töistä illalla menin viettämään kavereitten kanssa aikaa. Yksi mainitsi päivän reissusta noin 100 kilometrin päässä sijatsevaan Regensburgiin ja pyysi minua mukaan. Minun ei todellakaan pitänyt mennä, koska lähtö oli 9.15 aamulla ja suunnitelmissa oli nukkua pitkään. Noh, never say never. Löysin itseni Nürnbergin Hauptbahnhofilta kello 9.15 odottamassa 9.35 lähtevää junaa. Eikä extempore matkoissa mitään vikaa ole. Varsinkaan jos tuntisi porukan, jonka mukana lähtee matkaan. Itsehän tunsin 6 hengen matkaseurasta vain yhden ja muita en ollut koskaan nähnytkään. Ja tämä yksikin oli lähinnä kaverin kaveri, jonka nimen tiesin ja jolle olin joskus sanonut jotain. Enpä antanut sen hidastaa matkaa ja vaihteeksi puheenaiheet olivat arveluttavia ja nauru raikui.

Mukaani lähti kaksi mexicolaista, kaksi kuubalaista ja kaksi slovakialaista ja taas vaihteeksi olin kind of seitsemäs pyörä. Kiertelimme ympäri kaupunkia ja otimme valokuvia. Istuskelimme hetken aikaa myös eräässä mukavan näköisessä ravintolassa. Iltapäivällä jäin kolmistaan slovakialaisten kanssa. Neljä muuta halusivat vielä lähteä katsomaan jotain panimoa, mutta slovakialaisten piti mennä hakemaan jotain lippuja jostain. Koska itse olin tehnyt kaksi reilun 8 tunnin työpäivää ja lähtenyt töistä molempina päivinä suoraan kavereideni matkaan, päätin lähteä slovakialaisten kanssa kotia kohti. Junamatka oli edellistä paljon hiljaisempi, koska olimme älyttömän väsyneitä ja pysyimme juuri ja juuri hereillä.

Tänään on St Patrick´s Day ja sehän tarkoittaa sitä, että lähdetään taas katselemaan öistä Nürnbergiä. Sitä ennen aion kuitenkin levätä kunnolla, ettei tarvitse olla ihan horroksessa. Servus!

Sveitsin kannattajia

Tonava

Täälläkin tykätään lukoista.

Joku linna se oli

 PS: Oli muuten aivan ihana keli! +18 astetta ja täys auringon paiste...ettei totuus ihan kokonaan unohtuis, niin huomiseks on luvattu sadetta. Onneks on kuitenkin se +17 astetta, niin ehkä just ja just kestää jos tulee pari pisaraa vettä.

Jugendhaus Gost

Nyt on ensimmäinen harjoittelupäivä takana ja toista odotellessa. Eilen alkoi kello 13.00 työt muutaman kilometrin päässä olevalla nuorisotalolla. Aamulla paistoi täysi aurinko ja ulkona oli 12 astetta lämmintä, joten reilun puolen tunnin löntystely töihin oli mahtavaa. Kun pääsin perille jouduin kirjoittelemaan vielä parit paperit, mutta sitten harjoittelunohjaajani Erhard Bollman halusi näyttää minulle Gostenhofia (aluetta, jossa nuorisotalo on) ja lähdimme ulos. Kävelimme pari tuntia ympäriinsä Gostenhofia ja Erhard selitti kaikenlaisia asioita. Teimme sopimuksen, että kaikki puhuvat minulle saksaa ja jos en ymmärrä, niin kysyn. Oli aika hiljainen kävely reissu...

Kun menimme takaisin nuorisotalolle pääsin pelailemaan erilaisia pelejä nuorempien lasten kanssa. He saavat olla Jugendhaus Gostissa 13.30-18.00, jonka välisenä aikana tehdään, mitä kaikkea keksitäänkään. Lapset ottivat minut hyvin vastaan, vaikka he vähän kummastelivatkin sitä, etten tajua puoliakaan, mitä he sanovat.
Kuuden jälkeen paikalle tulivat vanhempia nuoria, jotka viettävät aikaa Jugendhaus Gostilla pelaillen pöytätennistä, pöytäjalkapalloa, playstation pelejä ja muuten vaan hengailemalla. Pääsin hyvin porukkaan mukaan, vaikka olinkin hieman jäässä.

Työpaikka vaikuttaa ensimmäisen päivän jälkeen kivalta ja tekemistä riittää. Menee varmaan vähän aikaan, ennen kun pääsen kunnolla mukaan, koska saksan kieli ei oikein vielä tunnu omalta. Ymmärrän melkein kaiken, mitä sanotaan, mutta se oma puhe on vieläkin ongelma. Luultavasti parin viikon päästä kaikki sujuu paremmin ja saan enemmän irti kaikesta. Siihen asti pitää tyytyä kuuntelemaan äärettömän tarkasti ja yrittää sanoa jotain, vaikka menisikin väärin. Ei voi muuta sanoa, kun että, kyllä illalla uni maittaa, kun on koko päivän yrittänyt mumista edes jotain vieraalla kielellä ja vielä koittanut ymmärtää jotain, mitä muut hölisevät. Onneksi töiden jälkeen näkee kavereita, joita ei saa millään puhumaan saksaa, vaikka kuinka yrittäisi. Ja minun onnekseni yksi uusista kavereistani on suomalainen, niin saa välillä höpöttää ihan omalla kielellä...ei sillä, että sekään aina onnistuisi...

Das Praktikum

Eilen oli saksan intensiivikurssin viimeinen päivä. Halukkaat sai tehdä suullisen kokeen, joko arvosanalla tai ilman. Vaihtoehtona oli myös olla tekemättä koko koetta. MInä tietysti olin itsetuhoinen ja halusin välttämättä tehdä kokeen ja saada siitä arvosanan. Koe suoritettiin pareittain ja kaikki parit joutuivat keskustelemaan parista eri aiheesta ja sitten opettaja vielä kyseli jotain kummallisia juttuja. Ihmeen hyvin sain suuni koetilanteessa auki ja opettajakin sanoi, että hyvin meni. What ever that means...Arvosana tulee varmaan jossain vaiheessa, eikä minulla ole hajuakaan minne. Sen lisäksi pitäisi jostain saada todistus kurssista ja sen kai saa language centeristä. Kävin tänään kysymässä, mutta kielimuuri tuli ja vei kaiken, joten taidan käydä siellä uudestaan ensi viikolla.
Eilen saatiin myös ilmaiset Fahrkartet eli vähän kuin bussiliput, joilla voi matkustaa ilmaiseksi kaikilla julkisilla kulkuneuvoilla koko semesterin ajan. Kiitos siitä Nürnbergin kaupunki!

Tänään vihdoin ja viimein alkaa harjottelu. Hetken päästä pitäisi lähteä kävelemään kohti Jugendhaus Gostia. Saa nähdä, mitä kaikkea siellä pääsee tekemään. Suurin huolen aihe on se saksan kieli, jolla pitäisi yrittää nuorten kanssa kommunikoida. Ehkä se siitä parissa viikossa tulee. Ainakin olen psytynyt kirjoittamaan saksaksi aika hyvin ja käymään ihan kokonaisia keskusteluja saksaksi. Kai se on vaan siitä omasta aktiivisuudesta kiinni. Mutta nyt pitää mennä, ettei myöhästy heti ensimmäisenä päivänä. Bis später!

Die Bombe & Bamberg

Perjantaina 9.3. piti mennä ajoissa nukkumaan, jotta jaksaa herätä lauantaina ajoissa Bambergin reissulle. Noh, toisin kävi. Lähdettiin porukalla opiskelijabileisiin. Ennen bileitä menimme istuskelemaan kahvila/ravintolaan nimeeltään La Gelateria. Kahvila on italiailainen jäätelökahvila ja kun jäätelöstä on kyse, niin sitähän tietysti maistetaan. Menussa oli erilaisia lettuja, joiden kanssa oli jäätelöä ja muuta härpäkettä. Koska en osannut päättää lettujen välillä teimme australialaisen Samin kanssa diilin. Tilasimme kaksi erilaista lettua, joista molemmat saivat puolet. Makuina oli Caramel ja Baileys. Nomnom..

Caramel

Baileys

People

La Gelaterian jälkeen lähdimme jatkamaan matkaa opiskelijabileitä kohti. Matkaan tuli pieni mutka nimeltä pukukoodi, joten päätettiin mennä katsomaan jotain paikallista clubia. Kävimme katsomassa salsaclubia, mutta se oli täynnä hieman varttuneempaa porukkaa, joten matka jatkui. Päädyimme tanssiclubille nimeltä Die Bombe. Clubi oli tupaten täynnä ja tuttu tanssimusiikki raikui. Oli kiva olla pitkästä aikaa oikeasti clubilla ja uusien kivojen ihmisten kanssa. Ilta sujui hyvin, kunnes yksi porukastamme heitettiin pihalle, koska jalat eivät meinanneet kantaa. Olin jo muutenkin väsynyt niin oli ihan kiva lähteä nukkumaan.

Aamulla herätyskello soi kello 07.45 reilun viiden tunnin yöunien jälkeen. Ihmeen hyvin pääsin sängystä ylös, vaikka joka iltainen valvominen kyllä vähän verottaa. Kello 9.15 tavattiin porukalla Nürnbergin Hauptbahnhofilla ja lähdettiin junalla kohti Bambergin kaupunkia, joka on noin vajaan sadan kilometrin päässä Nürnbergistä. Tiedossa oli opastettu kaupunkikierros ja vastassa olikin hassu nainen, joka kertoi kaiken mahdollisen, mitä ikinä tiesi mistäkin. Bamberg on todella kaunis pieni kaupunki, jossa riitti nähtävää. Kierroksen jälkeen menimme syömään paikalliseen ja hyvin perinteiseen Baijerilaiseen ravintolaan.
Ruokalistalla oli kaikenlaisia kummallisuuksia, joista lopulta päädyin tilaamaan perinteisimmän ja kertomusten mukaan herkullisimman Schäufelen. Schäufele on liharuokalaji, joka on tehty porsaan olasta ja tarjotaan Kartoffelklößenin ja Sauerkrautin kanssa. Kartoffelklößen on pesäpallon kokoinen möhkäle perunaviritelmä. En ole koskaan aikaisemmin laittanut suuhuni mitään sen kaltaista. Peruna on pehmeää ja tahmeaa sekä päällystetty ruohosipulilla. Sauerlraut on perisaksalaista hapankaalisalaattia, joka ei ollut ihan minun herkkuani, mutta muun ruoan kanssa meni ihan hyvin. Ruoka oli hyvää, vaikka aluksi epäillyttikin. Ruoan jälkeen kaikilla oli aikaa thedä, mitä mieleen tuli. Lähdin pienemmän porukan kanssa kahvilaan syömään jäätelöä, jonka jälkeen kiertelimme keskustassa, kunnes olikin jo aika lähteä junalle. Bamberg oli kiva paikka käydä ja varsinkin kesällä se on äärettömän kaunis vanhoja taloja täynnä oleva noin 70 000 asukkaan kaupunki.

HUOM!Kuva on suorassa, ovi oli vino.

Ruusutarha

Kuningas Henrin + kuningattaren hauta

Schäufele

Keskellä pöytää Sauerkraut