Intensive course for German

Tänään alkoi kello 9.00 saksan intensiivi kurssi, joka kestää maaliskuun 14.päivään. Tapaaminen olis international officen edessä kello 8.40. Tapaamispaikka oli minun kannaltani typerä, koska saksan tunnit järjestetään kampuksen L-rakennuksessa. Gästezimmer, jossa asun on ihan L-rakennuksessa kiinni, joten jouduin kävelemään noin 10 minuuttia toiseen suuntaan ja tulemaan sitten heti takaisin. Eipä siinä mitään, pieni aamulenkki on aina kiva. Tai ainakin ajattelin niin ennen kuin olin avannut ulko-oven ja nähnyt sen räntäsateen. Seriously?!?! Räntää maaliskuussa Etelä-Saksassa?!?! Mikä tätä maailmaa oikein vaivaa? Kiitos Mikkelin ihanien sadekelien, minä omistan sateenpitävän tuulitakin, joka päällä matka taittuikin ihan kivasti, vaikka naama olikin läpimärkä.

Meidät oli jaettu kolmeen eri ryhmään (A1, A2, B1) kurssin vaikeusasteen mukaan ja minä toivoin pääseväni kurssille A2. Kurssi on tarkoitettu niillä, joilla on perustiedot kielestä. Jostain kumman syystä minut oli kuitenkin laitettu kurssille B1, joka on niin sanottu edistyneille tarkoitettu kurssi. Kuten arvata saattaa, menin jo ennen kurssin alkua kysymään, josko voisin vaihtaa toiselle kurssille, koska en todellakaan ole missään määrin edistynyt saksan kielen kanssa. Melkeinpä päinvastoin. Kuitenkin minulle sanottiin, että yrittäisin edes, ja jos kurssi tuntuisi liian vaikelta, katsottaisiin, mitä voidaan tehdä. Menin sitten kurssille ja minun ilokseni kurssi koostui lähinnä ihmisistä, jotka ovat olleet Saksassa puolesta vuodesta kahteen vuoteen. Jei! Paniikki iski ja kirosin koko kielen syvimpään maan koloseen. Ihmeekseni kuitenkin huomasin ymmärtäväni kaiken, mitä opettaja tai muut ryhmäläiset sanoivat. Ainut ongelma olikin enää saada se oma suu auki. Ja kyllä se pikku hiljaa alkoi luonnistua ja ehkä huomenna saan jo kokonaisia järkeviä lauseita aikaiseksi.

Hassuin juttu koko kurssissa oli, että aloin innostua saksan kielestä uudestaan. En oikeastaan edes muista, milloin olisin viimeksi ollut innoissani puhumassa saksaa. Yleensä saksan tunnint tarkoittivat loputtomalta tuntuvaa piinaa "loogisten sääntöjen maailmassa", jossa ainut logiikka on, että jokaiselle säännölle on poikkeus. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että 15.päivä maaliskuuta kun harjoitteluni Jugendhaus Gostissa alkaa, saatan pystyä jopa puhumaan saksaa. We´ll see.

Sain jopa tänään pestyä pyykit, jotta on taas vaatteita, joita laittaa päälle. Gästezimmerissä ei ole pesukonetta, eikä minkäänlaista pesuhuonetta, jossa pyykit voisi pestä. Yleensä ihmiset eivät viivy täällä muutamaa yötä pidempään, jolloin tarvetta pyykinpesulle ei ole. Minun käskettiin mennä yleiseen pesuliikeeseen, jossa saisin vaatteeni pestyä. Ensimmäinen ajatu oli, että mikä ihmeen yleinen pesutila? Ai sellainen, jota amerikkalaisissa elokuvissa on? Minun onnekseni yksi intialainen poika sanoi, että voisin ihan hyvin käyttää hänen opiskelija-asuntolansa pyykkitupaa jos haluaisin. Pesutila on suhteellisen lähellä  ja halvempi, kuin yleiset pesutilat (jeps, täällä joutuu maksamaan pyykinpesusta). Pyykinpesu sujui hyvin sitä pientä seikkaa lukuunottamatta, että eksyin matkalla sinne. Ensimmäistä kertaa viikon aikana olin hukassa. Asiaa ei auta se, että voi soittaa intialaiselle kaverille, joka neuvoo hassulla korostukselle englanniksi saksalaisia tien nimiä. Lopulta uskalsin pyytää apua saksalaiselta naiselta saksaksi ja pääsin jopa perille ja sain pyykättyä.