Nyt on ensimmäinen harjoittelupäivä takana ja toista odotellessa. Eilen alkoi kello 13.00 työt muutaman kilometrin päässä olevalla nuorisotalolla. Aamulla paistoi täysi aurinko ja ulkona oli 12 astetta lämmintä, joten reilun puolen tunnin löntystely töihin oli mahtavaa. Kun pääsin perille jouduin kirjoittelemaan vielä parit paperit, mutta sitten harjoittelunohjaajani Erhard Bollman halusi näyttää minulle Gostenhofia (aluetta, jossa nuorisotalo on) ja lähdimme ulos. Kävelimme pari tuntia ympäriinsä Gostenhofia ja Erhard selitti kaikenlaisia asioita. Teimme sopimuksen, että kaikki puhuvat minulle saksaa ja jos en ymmärrä, niin kysyn. Oli aika hiljainen kävely reissu...
Kun menimme takaisin nuorisotalolle pääsin pelailemaan erilaisia pelejä nuorempien lasten kanssa. He saavat olla Jugendhaus Gostissa 13.30-18.00, jonka välisenä aikana tehdään, mitä kaikkea keksitäänkään. Lapset ottivat minut hyvin vastaan, vaikka he vähän kummastelivatkin sitä, etten tajua puoliakaan, mitä he sanovat.
Kuuden jälkeen paikalle tulivat vanhempia nuoria, jotka viettävät aikaa Jugendhaus Gostilla pelaillen pöytätennistä, pöytäjalkapalloa, playstation pelejä ja muuten vaan hengailemalla. Pääsin hyvin porukkaan mukaan, vaikka olinkin hieman jäässä.
Työpaikka vaikuttaa ensimmäisen päivän jälkeen kivalta ja tekemistä riittää. Menee varmaan vähän aikaan, ennen kun pääsen kunnolla mukaan, koska saksan kieli ei oikein vielä tunnu omalta. Ymmärrän melkein kaiken, mitä sanotaan, mutta se oma puhe on vieläkin ongelma. Luultavasti parin viikon päästä kaikki sujuu paremmin ja saan enemmän irti kaikesta. Siihen asti pitää tyytyä kuuntelemaan äärettömän tarkasti ja yrittää sanoa jotain, vaikka menisikin väärin. Ei voi muuta sanoa, kun että, kyllä illalla uni maittaa, kun on koko päivän yrittänyt mumista edes jotain vieraalla kielellä ja vielä koittanut ymmärtää jotain, mitä muut hölisevät. Onneksi töiden jälkeen näkee kavereita, joita ei saa millään puhumaan saksaa, vaikka kuinka yrittäisi. Ja minun onnekseni yksi uusista kavereistani on suomalainen, niin saa välillä höpöttää ihan omalla kielellä...ei sillä, että sekään aina onnistuisi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti