Se tunne, kun ei osaa sanoa mitään ja tuntuu, että räjähtää, koska on vaan niin älyttömän onnellinen. Säälittävät yritykset selittää vieraalla kielellä, miltä tuntuu ja miksi nauru ei lopu. Lapsenomaisia ihmisiä, jotka ottavat kaiken irti kaikesta ja elävät hetkessä. Niistä on täydellinen viikonloppu tehty.
Nürnbergin Volksfest oli täällä enää vain tämän viikonlopun, joten menimme lauantaina koko päiväksi pyörimään alueelle. Ja voi sitä naurun määrää ja niitä outoja juttuja, kun tällaisen porukan päästää ajelemaan huvipuistolaitteilla! Ensinnäkin laitteet olivat huikeita ja sen lisäksi jos vieressä istuu mexicolainen poika, joka huutaa kurkku suorana paniikissa, ei voi muuta kuin nauraa kyyneleet poskilla. Ihmiset vain olivat niin yksinkertaisen onnellisia ja huvipuisto ihan yhtä ihana ja täydellinen, kuin aina lapsena.
Illalla menimme tähän astisista juhlista parhaimpiin. Koulumme yhdessä suuressa ruokalassa oli järjestetty bileet koko koululle. Musiikki oli täydellistä, paikka oli täynnä laulavia ja tanssivia ihmisiä. Tunnelma oli täydellinen ja se tosiasia, että seuraavana aamuna piti poikkeuksellisesti olla töissä 9.30, ei käynyt edes mielessä. Ketään ei väsyttänyt ja niitä juhlia olisi voitu jatkaa, vaikka kuinka pitkään.
Lopulta kuitenkin lähdin nukkumaan huimat neljän tunnin yöunet, jotta jaksaisin työskennellä seuraavana päivänä yhdeksän tuntia. Eikä edes tehnyt tiukkaa! Heräsin virkeänä ennen herätyskelloa ja lähdin kohti Nürnberg spielt! -tapahtumaa, joka järjestettiin yhteistyönä monien eri nuorisotalojen ynnä muiden kanssa. Nürnberg spielt! on vuosittainen kulttuuritapahtuma lapsille ja nuorille. Tapahtuma koostuu erilaisista aktiviteeteista, jotka pääasiassa ovat askartelupianoitteisia. Nuorisotalo, jossa olimme vilisi lapsista ja päivä oli tosi mukava ja sain uusia kavereita ja pärjäsin hyvin saksalla koko päivän.
Töiden jälkeen ehdin mennä asunnolleni pariksi tunniksi, joiden jälkeen lähdin kavereideni kanssa katsomaan Volksfestin ilotulitusta. Ennen ilotulitusta ajelimme suuressa maailmanpyörässä. Oli jo ilta ja pimeää ja kaikki näytti todella upealta yläilmoista. Maailmanpyörän jälkeen menimme lempilaitteeseemme, joka on suuri keinu joka keinuu hirveää vauhtia ja pyörii. Keinumisen jälkeen huomasin, että alkaa pikku hiljaa univelat verottaa, koska nauroin kyyneleet poskilla asioille, jotka eivät edes olleet yhtään hauskoja. Kaverit vain katsoivat minua ihmeissään, kun en pystynyt selittämään, mikä on niin hirveän hauskaa. Mutta täytyy sanoa, että se tunne, kun nauraa täysillä pitkään ja mahaan sattuu, eikä henki kulje, on ehkä yksi maailman parhaista.
Se mikä tästä viikonlopusta teki huikean, oli ilotulitus. Pari kaveriani halusivat mennä Linnanmäen Raketin kaltaiseen laitteeseen ja puhuivat minut ympäri tulemaan heidän kanssaan. Jono oli pitkä ja ilotulitukset ehtivät alkaa kun jonotimme. Meidän onneksemme olimme kuitenkin vähän muiden ihmisten yläpuolella ja näkymä oli upea. Raketit olivat isoja ja kauniita. Yhtäkkiä pääsimmekin laitteeseen!!! Saimme Samin ja Edwinin kanssa parhaat paikat ja suoran näkymän ilotulitusta kohti. En osaa edes kuvailla, kuinka upeaa oli istua yläilmoissa tuijottamassa järjettömän upeaa ilotulitusta! En osannu edes jännitää laitteessa yhtään ja tippuminen alas päin ties kuinka monta kertaa, ei tuntunut missään. Me kolme vain tuijotimme suut auki näkymää ja hymyillimme hölmön näköisinä kykenemättöminä sanomaan mitään järkevää. En tule ikinä unohtamaan ilotulituksen loppuhuipennusta, jota katselin monen kymmenen metrin korkeudesta tyhjän päällä istuen. Hetki oli vain niin täydellinen ja olimme niin älyttömän onnellisia. Tämän takia sitä eletään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti