Hallo! Lang nicht von mir gehört, oder? Joo-o...on menny jonkun aikaa, enkä oo ittestäni mitään ilmotellut, mutta hengissä ollaan ja edelleen Saksa on paras:) Viime keskiviikko iltana tuli Petra Suomesta piristämään jo valmiiksi värikästä arkeani tänne ja tänään lähdettiin International Officen järjestämälle matkalle Pottensteiniin.

Pottenstein on "One of the most beautifull places in Frankonia." Ja totta oli tämä. Pottenstein oli noin tunnin junamatkan päässä Nürnbergistä (niin kun musta tuntuu, että kaikki). Pottenstein on niin pieni paikka, että siellä ei ole rautatieasemaa, joten jouduimme jäämään vähän kauempana pois ja matkustamaan bussilla noin 20 minuuttia. Ensimmäisenä vuorossa oli tippukiviluolahommeli.

Olin ihan innoissani, kunnes mentiin luolaan ja tajusin, että joudun olemaan maan sisällä, välillä hyvinkin ahtaissa paikoissa noin 45 minuuttia. Ah, kuinka ihana asia on ahtaanpaikankammo. Noh, koska mitään ei voi jättää kokeilematta menin sisälle luolaan ja pääsin ulos hengissä! Kädet tärisi ja hengityksen tasailu oli aika vaativaa, mutta hengissä olin ja kyllä kannatti. Kierros oli saksaksi ja kuuntelu ei ihan onnistunut, mutta nättiä oli.

Tippukiviluolan jälkeen kävelimme sellaiselle kesäkelkkapaikalle. Ja se oli AWSOME! Idea on se, että mäelle on on rakennettu radat kelkoille, joilla lasketaan hullua vauhtia ja tunne on kuin vuoristoradassa paitsi, että kelkan vauhtia säädellään itse. Laskimme Petran kanssa samalla kelkalla ja hauskaa oli! Molempia jännitti, mutta samalla nauratti. Eikä pelottanut ihan niin paljoa, kuin joskus lapsena Lapissa, kun laskin iskän kanssa samallaisella viritelmällä.

Kelkka-ajelun jälkeen lähdimme kohti ravintolaa ja ihastelemaan kaupunkia. Pottenstein on juuri sellain perisaksalainen pikkukaupunki ihanien talojensa kanssa. Juuri sellainen täydellisen oloinen kesän vietto kaupunki...jos siellä vielä olisi jotain muuta kuin vain nättejä taloja. Vietimme pari tuntia kivassa ravintolassa ja sitten pääsimme ottamaan valokuvia. Aurinkokin päätti tulla ilahduttamaan ja kaikilla oli hyvä mieli. Asiaa auttoi se, että löysimme jätskipaikan, josta sai pallon italialaista jäätelö 80 sentillä.

Päivä oli tosi kiva, mutta nyt on vähän nuutunut olo. Olen ollut koko viikon kipeänä ja näin hektinen elämä ei ehkä ole paras keino parantua. Ehkäpä huomiset yllätys baby shower -kutsut ruokineen ja hassuine ohjelmineen helpottaa. We´ll see. Aber jetzt, guten Nacht!