Neuschwanstein

Jo ennen Saksaan lähtöä halusin päästä käymään Alpeilla. Viime kerrasta on noin viisi vuotta ja silloisella reisulla kamera sanoi sopimuksensa irti, enkä saanut yhtäkään kuvaa koko matkasta. Vähän kyllä kiehui pään sisällä. Mutta koska nyt elämäni on kaikinpuolin ihanaa ja mahtavaa, pääsin näkemään rakkaat kivenmurikkani!

Eilen aamulla 10.02 lähti juna kohti Füsseniä, joka on pieni kaupunkiviritelmä Alppien juurella. Lähdin kolme kaverin kanssa ja tällä kertaa minä itse olin katsonut kaikki junat valmiiksi ja tiesin, missä pitää olla ja milloin. Ainakin näin teoriassa...Ensimmäinen pikkuongelma tuli jo heti ensimmäisessä junassa Müncheniin. Olimme ostaneet Bayern Ticketin, jolla 5 ihmistä saa matkustaa vapaasti julkisilla kulkuneuvoilla yhden päivän ajan. Ainakin teoriassa...Tämä lippuhan ei tietenkään ole voimassa ICE-junissa. Meidän onneksemme saimme maailman ihanimman konduktöörin, joka päästi meidät Müncheniin ilman lisämaksuja, vaikka yleensä matka maksaa noin 50€.

Münchenissä vaihdoimme paikallisjunaan, joka vei meidät Füsseniin. Voi sitä riemun määrää, kun näimme ensimmäisen vilauksen Alpeista! On ne vaan niin upeat, ettei mitään rajaa. Väsymys katosi samantien, emmekä malttaneet enää istua aloillamme vaan kävelimme ympäri junaa. Lopulta pääsimme ulos ja saimme kauniin näkymän suurista värikkäistä taloista suuria Alppeja vasten. Vaihdoimme kulkuneuvon bussiin, jolla pääsisimme lähemmäs vuoren rinnettä. Ensimmäisen bussin jälkeen oli vuorossa toinen bussi, joka veisi meidät aivan Neuschwansteinin linnan lähelle. Kyseinen linna on kuuluisa Disney-linnan esikuva, jossa kuningas Ludwig II:n asumus. Bussista päästyämme kävelimme Marienbrückelle, josta on kuulemma parhaat näkymät linnalle. Ja olihan näkymä upea. Keskellä kaikke vuoriviritelmän päällä seisoo sinivalkoinen linna, jonka alapuolella avautuu näkymä Füssenin kaupunkiin. Reunoilla seisovat vuoret ja sillan alla kohisee koski. En suosittele kyllä korkeanpaikankammoisille. Sen  verran ylhäällä ollaan muutaman puuparrun päällä.

Ja kuten jo sainoin, tämä näkymä on kuulemma parhain. Koska meille ei mikään riitä lähdimme kipuamaan vähän ylemmäs. Näimme kyltin, joka selitti jotain turhaa kuolemanvaarasta ja sen takana miehen, joka seisoskeli jyrkänteen reunalla kameransa kanssa. Pysähdyimme hetkeksi, vilkaisimme toisiamme ja kipusimme aidan yli. Ja se oli paras näkymä! Linna näkyi hieman yläviistosta ja kun vähän käänsi päätään näkyi myös takana olevat Alpit lumihuippuineen. Ja ennen kuin äiti repii pelihousunsa: ei se paikka oikeasti edes ole vaarallinen, jos osaa yhtään käyttää järkeään ja pitää silmänsä auki! Istuskelimme paikalla jonkin aikaa ja otimme paljon upeita valokuvia.

Seikkailun jälkeen laskeuduimme vähän alemmas ja kävelimme linnan luokse ja saimme siitäkin muutamia hienoja kuvia. Kaikilla alkoi kuitenkin jo olla nälkä, joten suuntasimme takaisin bussille. Paikalla oli järjetön määrä ihmisiä, eivätkä kaikki mahtuneet samaan bussikyytiin. Meidän onneksemme olimme viimeiset bussin päässeet ja jäimme ihan suuren etuikkunan eteen kasvot ajosuuntaan päin. Olo oli kuin vuoristoradassa! Teki mieli huutaa, että kovempaa, mutta ehkä kaikkien turvallisuuden vuoksi hiljainen vauhti kiemuraisella jyrkänteelle rakennetulla tiellä on ihan hyvä juttu. Alas päästyämme menimme syömään ja sitten katsastimme Alpseen, eli ihanan sinisen järven Alppien juurella.

Reilun 200 kuvan jälkeen piti jo lähteä suuntaamaan kohti Füssenin keskustaa, ettei myöhästytty junasta. Eipä pelkoa siitä, kun ei sitä junaa kuulemma tulekaan joidenkin tietöiden takia. No saimmepas mukavan bussikyydin lähimmälle asemalle, jossa junamme jo meitä odottelikin.Ja bussi oli oikein hyvä juttu, koska sieltä näki vielä viimeiset upeat näkymät Alpeille ja sai jopa ihan hyviä kuvia, vaikka bussi tärisikin ja kurvaili aikamoista vauhtia. Lopulta pääsimme junaan ja takaisin Nürnbergiin. Nyt on "to do"-lista lyhentynyt aikalailla ja se on ihan hyvä ottaen huomioon, että ensi viikon perjantaina pitäisi lentää kotiin. Vielä kuitenkin riittä tekemistä ja pitääkin taas juosta. Bis später!

Hyvin siinä pysyi, kun otti puusta tukea.