Ice Queens + Polarbearland

Keskiviikkona 11.4 sain vieraan Suomesta. Tai no vieras saattaa olla vähän väärä sana, koska illalla kymmenen jälkeen lentokentältä haettiin siskoa, joka riehuisi mukana viikon verran. Vastoin kaikkia odotuksiani siskoni onnistui pääsemään Nürnbergin lentokentälle, vaikka joutui vaihtamaan konetta Münchenissä ja lentelemään ihan yksin. Onneksi onnistui, koska viikko oli aikalailla täydellinen.

Minulla on töistä aina yksi arkivapaa joka viikko ja olin pyytänyt torstain 12.4 vapaaksi, ettei siskoni joutuisi heti olemaan yksin ventovieraassa kaupungissa. Vaikka lennot olivat menneet hyvin, en viitsinyt kokeilla onneani. Torstai käytettiin kaupungilla kiertelyyn ja paikkojen katseluun. Illalla menimme käymään kavereideni kanssa Nürnbergin Volksfestissa. Volksfest on vajaan kuukauden mittainen juhlahommeli, jossa suuri alue peittyy kaikenlaisiin telttoihin, kojuihin ja huvipuistolaitteisiin. Volksfestissä vierailee suuri määrä kaikenikäisiä ihmisiä. Menimme käymään juhlapaikalla illalla, jolloin oli jo piemää ja näkymä oli todella kaunis. Kaikki huvipuistolaitteet oli valaistu ja ihmisiä riitti tungokseen asti. Ympärillä tuoksui erilaiset ruoat ja herkut ja kokeilimme jopa paria huvipuistolaitetta.

Kevät!!

 Perjantaina minulla oli töitä, joten jätin siskoni oman onnensa nojaan. Oli lasten pääsiäisloman viimeinen päivä ja meillä oli ohjelmassa puutarhatöitä. Minulle se tarkoitti kahden tunnin haravointia ja pihan siistimistä. Miedän onneksemme aurinko paistoi koko päivän ja hommia pystyi tekemään t-paita päällä. Pääsin töistä viideltä, jonka jälkeen menimme taas kaupungille kiertelemään. Myöhemmin illalla lähdimme käymään kulbilla muutamien ystävieni kanssa, jotta siskoni näkisi myös vähän Saksan yöelämää.

Joku outo kouluprojekti, joka tunnetaan nimellä The Dancing Pencil

 Lauantaina emme tehnee mitään ihmeellistä. Kävelimme kaupungilla, söimme hienot jätksiannokset ja illalla menimme hetkeksi yhden opiskelijan asunnolle muiden kanssa. Sunnutaina lähdimme käymään uudestaan Volksfestissa ja pyörimme yhdessä laitteessa toistamiseen. Ikävä kyllä alkoi sataa, joten lähdimme syömään kaupungille. Sunnuntai illalla emme menneet mihinkään, vaan vietimme aikaa ihan kahdestaan. Kuuntelimme musiikkia, pelasimme korttia ja menimme kävelylle. Kävelimme paikoissa, joissa en ollut itsekään vielä käynyt, mutta eipä eksytty. Ihmeen hyvin aika kuluu korttipelejä pelatessa ja hölmöille jutuille nauraessa.

Maanantaina minulla oli ensimmäinen normaali työpäivä pariin viikkoon. Menin töihin kymmeneksi ja jätin siskoni nukkumaan. Aamupäivä meni työporukan kokouksessa, jossa käytiin läpi kaikki mahdollinen lähitulevaisuudesta ensi lokakuuhun. Iltapäivällä siskoni tuli käymään työpaikallani, eivätkä lapset meinanneet millään ymmärtää, ettei auta, vaikka puhuisi kuinka selkeää saksaa, jos siskoni ei ole opiskellut kieltä päivääkään. Kielimuuri ei näyttänyt haittaavan, vaan siskostani tuli päivän ihmetyksen aihe. Myös professorini yliopistolta tuli käymään ja juttelemaan minun ja harjoitteluohjaajani kanssa. Keskustelu käytiin saksaksi, joten kaikkea en ymmärtänyt, mutta ilmeisesti hyvin on mennyt. Illalla menimme auttamaan kavereitani tekemään australialaisia ruokia seuraavan illalla Australian Nightiä varten. Eipä kokkailusta voi oikein muuta sanoa, kuin, että ilmeisesti mexicolaiset tietävät parhaiten myös silloin, kun kyseessä on jokin toinen maa kuin Mexico...

Tiistai oli viimeinen päivä, jonka olin myös pyytänyt vapaaksi. Päivä meni tuliaisia ja äidin synttärilahjaa etsiessä. Yllättävän vaikeaa hommaa jopa tämän kokoisessa kaupungissa. Illalla menimme jo mainitsemaani Australian Nigthiin oppimaan Australiasta ja maistelemaan edellisenä iltana väsäämiämme ruokia. Paikalle oli ilmestynyt melko paljon yliopiston porukkaa ja tunnelma oli mukava. Myöhemmin lähdimme pienemmällä porukalla istuskelemaan mukavaan ravintola-kahvila-baariin, jossa juttelimme myöhään yöhön. Lopulta oli kuitenkin pakko lähteä nukkumaan, koska aamulla oli herätys 4.30. Siskoni lento takaisin Suomeen lähti 6.30 Saksan aikaa ja lentokentälle matkustelimme metrolla. Saatoin siskoni lentokentälle, hoidimme check in:in ja painuin sen jälkeen vielä muutamaksi tunniksi nukkumaan. Tänään pitäisi vielä mennä töihin 13.15 ja tällä hetkellä tuntuu jopa ihan levänneeltä. Vähän on hassua olla taas yksin säätämässä, mutta eipä tässä ole enää kun vajaa seitsemän viikkoa ja lennän itsekin takaisin kotiin. Pitää koittaa tehdä niistä viikoista muistamisen arvoiset!